maanantai 4. kesäkuuta 2018

#Olisinpatiennyt

Blogeissa ja somekanavissa kiertää #olisinpatiennyt -kampanja. Kaikki lähti siitä, kun Psykoterapeutti Maaret Kallio kysyi viideltä tunnetulta suomalaiselta, mitä he haluaisivat sanoa nuorelle itselleen. Haluan myös osaltani osallistua tähän. Mun vastoinkäymiset sijoittuu juuri eniten sinne  yläkoulun ja amiskan ajoille. Älä lue tätä tekstiä, jos sulla tulee vaan negatiivista sanottavaa nuoren elämänvirheistä! Ps. Tekstit on mun kokemuksia ja eivät välttämättä pidä paikkaansa sun kohdalla!



Olisinpa tiennyt nuorena, että minkälaista se seurustelu oikeasti on. Taustalla oli vaan kokemuksia nettisuhteista, joissa ihmistä ei tavattu koskaan kasvotusten. Mä luulin olevani suhteessa erään ihmisen kanssa ja suunnittelin sillon olisinkohan ollut 14-vuotias, että menisin  käymään hänen luonaan. Toki mä ihmettelin, miksei tää ihminen kerro itsestään mulle paljon mitään vaan piti kaiken salassa. Itse taas kerroin itsestäni varmaan kaiken mahdollisen, koska pidin häntä mun poikaystävänä. Mä en sillon myöskään tajunnut, sitä tapaa jolla "alettiin yhteen" ettei se ole sellainen mitä sen oikeesti kuuluisi olla. En lähde avaamaan tätä sen enempää, koska haluan pitää tän omana asiana. Mutta 14-vuotias ei vielä tiedä mitä seurustelu oikeasti on ja mitä siihen kuuluu, mikä on oikein ja mikä väärin. Netti on vaarallinen paikka ja haluan suojella omia lapsiani mahdollisimman pitkään siltä. No palataan taas tähän "suhteeseen". Se lähti sieltä liikkeelle, että kyselin Aapelissa voisiko joku alkaa minun kanssani. VIRHE! Aivan järkyttävän suuri virhe.


Siitä se lähti ja "seurustelin" hänen kanssaan varmaan 3-vuoden ajan netin kautta mesessä ja en koskaan nähnyt häntä oikeasti. Tätä ennen mulla oli ollut suhde myös yhden henkilön kanssa mesen kautta (etin mun habbohahmolle poikaystävää, en itelle mut siitä se sitten lähti), tosin tää henkilö oli paljon parempi ihminen ja oli tosissaan, vaan välimatka erotti meidät lopulta eikä mekään koskaan oikeasti nähty.

Palataan taas tähän aapelin hahmoon, olin amiskalla ja kirjoitin itkuissani hänelle erokirjeen. Siis mä oikeasti välitin ja rakastin tätä ihmistä, vaikken häntä tuntenutkaan mitenkään. Mulle vaan tuli tunne, että ei tässä ole enää mitään järkeä ettei ihmistä nää ja ei kerro itsestään mitään ja halusin oikeen suhteen. Sillon mulla olikin amiskassa säätöjä, mutta en osannut valita ihmistä kenen kanssa alkaisin.
Lopulta nää jäi vain säädöiksi, eikä oikeiksi suhteiksi. Eikä mun ollut tarkoitus etsiä mitään suhdetta, vaan opiskella itselle ammatti. Se vaan tapahtui.



Myöhemmin joskus kai vuoden päästä, sain sähköpostia joltain naiselta joka kyseli tästä aapeli hahmosta ja sieltähän paljastu ihan järkyttävä tarina. Tää nainen oli ollut saman verran yhdessä tän miehen kanssa mitä se oli ollut mun kanssa nettisuhteessa. Tää mies oli siis ollut monien muidenkin kanssa nettisuhteessa ja oli näin ollen pettänyt naistansa jonka kanssa asui virallisesti. Arvaatte varmaankin miten heidän suhteensa päättyi? Itse sain kuulla, että olen huora koska kerroin että hän oli ollut yhdessä mun kanssa. Okei en ollut koskaan edes kuullutkaan näistä muista naisista, jos sillon nuorena olisin tiennyt minkälaiset ne oikeet suhteet on mulle ei olisi käyny näin. Ei sillon sen 14-vuotiaan aivoissa raksuta, että hei tää ei ole oikein. Miksi tää ihminen ei kerro itsestään mitään ja ei sovi edes tapaamisia. Yhtä kokemusta rikkaampana, vaikka olikin negatiivinen kokemus.

Olisinpa tiennyt, että kateellisuus nettisuhteista ei ole kannattavaa. Mä itkin paljon sitä, että siskolla on nettisuhde. Oikeesti tekee mieli kysyä iteltä että mitä h*ttoa Milla! :D Se, että sun sisko ei myöskään nää kumppaniaan ikinä, niin miksi sitä pitäs olla kateellinen? Nuoren mieli on outo.Muistan kun isä lohdutti mua ja kertoi tarinan kuinka isä ja äiti tapasi sekä siitä että  mullekin on joku olemassa siellä jossain. Nyt alkaa itkettää tämä teksti.

Olisinpa tiennyt, että olen hyvä juuri sellaisena kuin olen. Se, että sulle sanotaan ettei suhun koskettaisi pitkällä tikullakaan satuttaa. Tai sua haukutaan rumilla sanoilla tai saat kuulla oman vanhempasi suusta ilkeitä sanoja liittyen ulkonäköösi, kyllä ne jää aina mieleen eivätkä katoa koskaan. Se, että sulla ei ole isoja rintoja ei haittaa. Tulet saamaan sellaiset, kun saat lapsia. Tosin ne on sillon liian isot!



Olisinpa tiennyt, että anoreksia ja laihdutus ei ole helppoa. Laihduttaminen on oikeesti iso prosessi, kuten lihominenkin. Mutta se, että tulin raskaaksi ja päädyin ylipainoon, en tiennyt että se on ihan noin nopeasti tapahtuva asia. Laihdutus taas vaatii aikaa ja pitkäjänteisyyttä. Olisinpa tiennyt, että bikinikuvien lisääminen nettiin, ei kerro miehistä kaikkea.

Olisinpa tiennyt, että osamaksut eivät kannata. Se on aivan kauheata elää kädestä suuhun, joka kuukausi. Maksaen vain pääasiassa niitä korkoja, lyhentämättä sitä päävelkaa ollenkaan. Olisinpa tiennyt, ettei mulle ole töitä kun valmistun koulusta. Luulin, että kun valmistuu pääsee helposti ja heti töihin. Ei se mennytkään ihan niin. Pääasiassa olen pitkäaikaistyötön, välissä pieniä harjottelujaksoja. Yksi palkkatukijakso, joka pääasiassa meni sairaslomalla ollessa sekä raskaudet siellä väleissä. Elämä ei tosiaan ole helppoa.

Olisinpa tiennyt mitä suru on. Luulin, että kun joku kuolee itketään paljon. Mutta ei se olekaan niin yksinkertainen asia. Jokainen suree tavallaan. Toinen itkee jatkuvasti, toinen sulkee asian mielestään. Toinen ajattelee asiaa, mutta ei osaa itkeä. Keho suojelee mieltä ja se on sen oma puolustus mekanismi. Suru tulee jos on tullakseen. Olen itkenyt hautajaisissa, mutta en tiedon tullessa esiin ja hautajaisten jälkeen.



Olisinpa tiennyt, että saan tosi pahan allergisen reaktion hiustenvärjäyksestä ja kärsin sen jälkeen lopun aikaa hajuyliherkkyydestä (hiuslakat, kampaamo/parturi, jne...) Olisinpa tiennyt, etten voi syödä enää koskaan ihanan raikasta omenaa suoraan omenapuusta (rakastin mummon pihalla olevassa omenapuussa olevia omenia ja kiipesin aina puuhun niitä syömään) olisinpa tiennyt, että voin tulla allergiseksi myöhemminkin eri ruoalle.

Olisinpa tiennyt, että se että sun eka säätö kun päättyy, sä et kuole siihen. Se on ohi menevä vaihe, mutta silti tää ihminen ei poistu sun mielestäsi koskaan ja on osa ollut sun kasvutarinaa sekä ikävöit häntä varmaan ikuisesti. Mietit minkälaista elämä hänen kanssaan olisi juuri nyt.

Olisinpa tiennyt, että sairastun joskus masennukseen ja anoreksiaan. Olisinpa tajunnut asian itse tai joku läheinen. Onneksi asiat saatiin järjestymään, juuri ennen kuin oli liian myöhäistä. Nykyään asiat näiden osalta ovat paremmin kuin koskaan ennen.

Olisinpa tiennyt, että sun kouluarvosanat eivät päätä sun loppu elämää. Mä kävin mun 8-9-luokan niin täysillä kun olla ja voi ja paloin melkein loppuun. Mä panostin etenkin ysin keväällä, niin täysillä arvosanoihin, koska halusin päästä lukioon. Muistan tän ikuisesti ja moni läheinenkin näki mun tilanteesta mun panostuksen asiaan. Olen ylpeä, mutta samalla erittäin rankka itselleni. Jos mä voisin nyt päättää, mä menisin kouluun ja haluisin uusia mun kaikki mahdolliset aineet. Moni aine, ei ole enää mun muistissa ollenkaan. Olen vakavasti miettinyt nettilukiota tai ihan lukiota, koska jotenkin mä vaan haluan tanssia vanhat ja päästä ylioppilaaksi.



En häpeä tätä tekstiä ja tämän kertomusta. Se on osa mun kokemusta nuoruudesta, vaikka ne onkin ollut negatiivisia ja osa positiivisia, ne ovat asioita jotka ovat kasvattaneet mua ihmisisenä. Osaan alkaa erottaa oikean väärästä ja en todellakaan halua omille lapsilleni samanlaisia kokemuksia IKINÄ! Haluan suojella heitä näiltä ja ehkä myös kertoa heille äidin kokemuksia asioista, koska ne ei vaan kannata. Te olette täydellisiä juuri tuollaisina mitä olette! Tälläistä sateista päivää täältä!

PS. Onnittelut jos jaksoit lukea koko tekstin!
PPS. Opeta sun lapselle mahdollisimman paljon sun elämänkokemuksia, jotta he ehkä välttyisivät niiltä! Olisin itse kaivannut kokemuksia näistä asioista mun vanhemmiltani, ehkä olisin voinut välttyä niiltä.

10 kommenttia:

  1. Netti on tosiaan vaarallinen paikka ja ihan hirvittää mitä se on siinä vaiheessa kun oma tytär alkaa sitä omatoimisesti käyttämään :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Muakin pelottaa minkälainen paikka se on kun lapset alkaa kinuta sitä 🙈

      Poista
  2. Kaikenlaista. Onneksi elämä opettaa ❤️

    VastaaPoista
  3. Rohkeasti kirjoitit. Onneksi virheistään voi oppia. Ja toivottavasti lapset eivät tee samoja virheitä, mitä vanhemmat!

    VastaaPoista
  4. Kaksi kohtaa jäi tuosta epäselväksi. Mitä tarkoitat sillä, että "bikinikuvien lisääminen nettiin ei kerro miehistä kaikkea"? Ja toiseksekseen, mikset sitten mennyt lukioon yläasteen jälkeen, jos olit sen takia nostanut numeroitasi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se, että ne hakee yleensä ihan muuta seuraa kun vakituista suhdetta ja yleensä ne on semmosia pelaajia jotka iskee monia tyttöjä samaan aikaan.

      Ja kyllähän meninkin mahikseen catering+lukio mutta keskeytin ne koska ei tuntunut omalta ja oli tosi raskasta

      Poista
    2. Siis ne miehet laittaa bikinikuvia vai naiset? Sori, mulla varmaan puuttuu joku aivosolu, mutta en vieläkään tajunnut! XD Varmasti kaksoistutkinto on tuntunut liian raskaalta. Onneksi voit käydä lukion vielä milloin tahansa, jos siltä tuntuu. Onko Kuhmossa muutes mahdollisuutta käydä aikuislukiota? Jos näyttää siltä, ettet saa töitä, niin eikös tuo olisi ihan varteenotettava mahdollisuus?

      Poista
    3. Naiset. Hankala selittää 🤣 tietääkseni kaikissa lukioissa se on mahdollista. Nettilukiossa vaan kokeet ja kirjoitukset käydään tekee lähimmällä paikkakunnalla lukiossa. Asiasta tosin pitää kysyä sieltä lukiosta onnistuuko.

      Tällä hetkellä olen hakenut kahteen koulutukseen työkkärin kautta, elokuussa haastattelut ja valinnat.

      Poista
  5. En tiedä tuliko aiempi kommenttini jo perille, joten laitan varmuuden vuoksi toisen.

    Netti on kyllä vaaroja täynnä! Ja niihin vaaroihin voi sortua kuka tahansa.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...