perjantai 11. toukokuuta 2018

Kuopus aloitti hoidon ja kuulumisia


Maanantaina oli ensimmäinen virallinen neidin hoitopäivä samassa hoidossa missä esikoinenkin aloitti viime viikolla. Minähän tirautin kyyneleet, kun kaikki kolme olivat lähteneet. Aivana samanlainen tunne, kun esikoinen aloitti hoidon 1-vuotiaana. Eniten mietin neidin ruokailua. Pakko hänen on oppia päästämään irti rinnasta ja pärjäämään hoidossa sekä oppia syömään perusruokaa, toivottavasti se onnistuu kun tajuaa ettei sitä rintaa ole saatavilla. Mietin myös kuinka siellä pärjätään, että onko isoveli kiusaamassa siskoaan.

Neiti oli pärjännyt kohtuullisen hyvin ekaksi päiväksi hoidossa. On itkenyt ja ollut normaali itsensä. Ruoka ei ollut kunnolla maistunut, mutta jogurtti oli kelvannut. Maitoa ei ollut suostunut pullosta juomaan, mutta mukista oli muutaman hörpyn ottanut. Päiväuni aikaan meinasi laittaa nukkumaan toisten väliin, mutta neiti oli päättänyt alkaa huutamaan kuin leijona. Oli sitten ottanut olkkariin ja nukahtanut syliin, kolmannella kerralla sai laskettua pois sylistä niin ettei herännyt. On tämä meidän neiti niin vaativaa sorttia. Kun kävin heidät hakemassa hoidosta, meinasi neiti purskahtaa itkuun kun minut näki.


Neidin kasvuissa ei edelleen ole kehumista, mutta vähän oli painoa tullut 11 kuukautisneuvolassa. 1-vuotis neuvolassa onkin rokotteet ja katsotaan miten ollaan kasvettu. Ennen neuvolaa pitää käydä uudelleen verikokeissa, koska ilmeisesti neidin maksa-arvo on hieman koholla ja sitä seurataan. Menin tietysti googlettamaan mitä meinaa, jos vauvan maksa-arvo on koholla ja siellä tuli vastaan keliakia, allergiaa ja ettei maksa osaa kunnolla suodattaa jotain ruokia. Itsellänihän on maksassa jotain ruoan sulatukseen liittyvää, jonka näkee silmistä jos silmissä on keltaisuutta. Se ei ole vaarallinen eikä se vaikuta millään tavoin elämään, tämän olen perinyt isältäni. Mietin onkohan lapsillani samaa periytynyt. Eniten mietin miksi neidin arvo on koholla.


Meidän neiti ottaa myös parista muutamaan askelta eteen ja sivulle, mutta pyllähtää alas kun tasapaino ei ole vielä kaikista parhain vaikka seisookin hienosti vähän aikaa. Kovasti kävelee jos käsistä pitää kiinni. Kuten arvelinkin, että neiti varmasti kävelee ennen 1-vuotispäiväänsä.


Esikoisella on hoidossa käytössä nyt pelkät pikkarit eli tavoite päästä tänä kesänä päiväkuivaksi ja hienosti onkin mennyt vaikka vahinkoja välillä sattuu. Pitää muistaa pakata lisää pikkareita hoitoreppuun.

Tuntui tosi oudolta viettää maanantai päivä ilman tyttöä. No se päivä menikin kuin siivillä. Toki ajattelin miten neiti pärjää ja soitetaanko hoidosta apuja tai että pitääkö hakea neiti pois. Vaan ei koko päivän sain olla rauhassa vaikka mieli ei ollutkaan. Sain kirjoitettua blogia, kävin monesti ulkona ja pyöräilin jopa kauppaan. Se oli aivan ihana päivä. Myös oikeastaan koko viikko on ollut mahtava, koska aurinko paistaa ja ei ole niin masentunut olotila. Olen käynyt varmaan päivittäin ulkoilemassa ja vähintäänkin sen puolen tunnin tai tunnin kävelyllä/vaunulenkillä. Talvella juuri on se, että teitä hankala kävellä lumessa ja ei kehtaa lähteä kävelemään sinne lumen sekaan koska raskasta ja jotenkin tosi ankeaa aikaa. Kesällä on ihana lähteä noin vaan ulos, eikä tarvitse pukea päälle miljoonaa kerrastoa.


Meidän takapihalta myös mies otti kaverinsa kanssa loput lumet aidan yli, joten piha on aika sula. Seuraavaksi pitää miettiä mitä kukkia istutan taas pieneen kehikkoon, varmaan jotain haluisin ennen lasten yhteissynttäreitä. Haluisin myös kasvattaa jotain kasviksia, mutta en tiedä onnistuuko se jos joku heti repimässä niitä irti. Myös jos joku seurasi instastorya niin, olin kulkenut pitkin talvea ja nyt keväällä tyhjillä vaunujen renkailla. Enkä minä osaa pumpata renkaita ja se pumppu ei mahdu siihen, joten mies teki myöhemmin tällä viikolla renkaiden pumppaamisen.

Ensiviikolla neiti onkin kahtena päivänä hoidossa, joten saan kaksi vapaa päivää. En ole vielä miettinyt mitä niinä päivinä teen, mutta sen tiedän että ulkoilen ja paljon sekä varmaan häärään blogin parissa. Kesätöistäkin on kuulunut sitä tuttua "sinua ei valittu tällä kertaa". Saan aina saman vastauksen yllätys! Joten veikkaanpa ettei kesätöitä ole tällekään kesää tiedossa, kun ei koskaan ennenkään. Melkein joka vuosi olen hakemukset laittanut, jos en ole ollut kotiäitinä tai raskaana, mutta koskaan en pääse edes haastetteluihin asti. Myös ehkä parisen kymmentä työhakemusta olen tehnyt ja muutamasta tullut ettei minua valittu tai joku muu on jo valittu tehtävään. Miksi sitä hakua pidetään yllä, jos tehtävään on valittu jo joku?

Toivotan itselleni ja lapsilleni tsemppiä. Mulla alkaa nyt se aika kun voin keskittyä itteeni (liikunta ja laihdutus) ja viimein voin panostaa myös blogiin. Toki mä haluisin töitä, että saisin sitä rahaa, että saan ne osamaksut pois ja opintolainaa voisin maksaa pois hyvällä omallatunnolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...