maanantai 28. toukokuuta 2018

Prinsessa 1v


Vuosi sitten syntyi elämäämme prinsessa klo 14.03 3820g sanomme heipat vauva-ajalle ja tervehdimme taapero elämää 😿❤️ Neidistä on kasvanut iso ja tempperamenttinen.

Maitohetkiä satamäärin,
aina meni jotain väärin,
kaiken nurinkurin käänsin
ja itkuakin väänsin.
Mutt’ tuskin nuhteita mä sain
vaan suukkoja kiloittain.

Hassut temput, hullut temput
monenlaiset kenkuttelut
toistuu päivittäin
ja hyväilyt ja hellittelyt,
koko suvun lellittelyt
kun huusin äkeissäin.

Isi, äiti yötä monta
valvoi vallan unetonta:
hammaskivut, vatsanpurut,
– oi monet huolet, surut!
Vaan kävelen ja kompastelen
(hieman horjun, huojahtelen)
sanojakin tavoittelen
ja pian kerron sen:
en enää vauva ole, EN!

Onnea rakas 1v ❤️

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Äitienpäivä 2018


Ensinnäkin hyvää äitienpäivää kaikille! Olet tärkeä ja olet täydellinen juuri sellaisena kuin olet sekä lapsesi tarvitsee sinua, jopa silloin kun hän on aikuinen. Silloin hän tarvitsee sinua juuri eniten. Läpi koko elämänsä.

Meidän äitienpäivä alkoi niin, että herätyskello soi ja nousimme ylös. Minä join kahvin ja puin kuopukselle päälle, koska lähdimme vauvauintiin. Olimme meidän ryhmästä ainoat uimassa, joten saimme yksilötunnin. Neiti teki kolme sukellusta hienosti itse. Laitoin hänet istumaan reunalle ja annoin merkin sukeltaa, jolloin neiti otti käsistäni kiinni ja sulki silmänsä sekä suunsa ja sukelsi. On ihan huippua nähdä miten neiti päättää itse sukeltaa, vähän aikaa istuu reunalla miettien ja sitten päättää että nyt hän sukeltaa. Myös hienosti osaa potkia ja läiskyttää käsillään vettä. Meille on tulossa ilmeisesti kesäkuussa kuvaaja, joten päästään ottamaan neidistä sukelluskuvia, jes!

Esikoinen ei ole päässyt uimaan, koska ei ole ollut kaveria käyttämään. Hieman harmittaa, kun hän kovasti tahtoisi tulla mukaan. Toivottavasti pääsisi vielä edes kerran tai pari käymään uimassa. Varmasti kesällä järvessä kuitenkin käydään uimassa, kunhan ei ole liian kylmää.

Uinnin jälkeen imetin saunassa ja lähdimme kotiin ajamaan. Meillä on ollut tänään aika perus kotipäivä muuten. Yöllä mies sai idean paistaa lettuja, joten sillä välin kun minä katselin viisuja kännykän yleareenasta, mies teki meille lettuja. Aiemmin illasta esikoinen söi tosiaan iltapalan ja sanoi: "kiitos äiti". Jäin syöttämään neidille puuroa ja luulin, että esikoinen meni leikkimään, mutta ei myöhemmin kun neidin olin syöttänyt oli esikoinen mennyt itsenäisesti nukkumaan meidän sänkyy mikä oli aivan yllättävää. Vaihdoin neidille yövaatteet ja imetin hänet, hänkin nukahti syliin melko pian. Sainkin siis rauhassa katsoa viisuja ja etenkin Suomen osuuden, kunnes neiti vaati taas rintaa.

Toivoin rauhallista hetkeä katsoa viisuja rauhassa ja sain sen, mikähän taika siinäkin oli? :D
Oli siis ihanan rauhallinen ilta/yö keskittyä rauhassa viisuihin ja syöden muutaman miehen tekemän letun, johon oli lisätty hitunen kardemummaa makua tuomaan. Eka kertaa sellaista lettua maistoin, oli muuten yllättävän hyvää!

Luulin tosiaan, etten saa mitään äitienpäivä juttuja, paitsi tietysti esikoisen lahjat hoidosta. Muta mies olikin ostanut pullaa, kääretorttua ja kakun sekä limpparia. Luulin, että edellisenä päivänä ostetut suklaat on mulle äitienpäiväksi vaan ei, kun ne oli mua varten koska menkat. Nainen kaipaa suklaata aina silloin, uskon että moni tietää tunteen. Sanoin myös, että mulle ois pelkät letut riittäneet etten kakkua tai muutakaan ois kaivannut. :D

Esikoiselta sain lahjaksi mukin, johon hän oli käyttänyt paljon eri värejä sekä ihanan sydän kortin. Ensiviikolla mulla onkin kaksi vapaapäivää ilman lapsia, pitäisi kehitellä itselle tekemistä. :D Kyllä mä tiedän, että sitä tekemistä löytyy!



Minkälainen äitienpäivä teillä on ollut?

perjantai 11. toukokuuta 2018

Kuopus aloitti hoidon ja kuulumisia


Maanantaina oli ensimmäinen virallinen neidin hoitopäivä samassa hoidossa missä esikoinenkin aloitti viime viikolla. Minähän tirautin kyyneleet, kun kaikki kolme olivat lähteneet. Aivana samanlainen tunne, kun esikoinen aloitti hoidon 1-vuotiaana. Eniten mietin neidin ruokailua. Pakko hänen on oppia päästämään irti rinnasta ja pärjäämään hoidossa sekä oppia syömään perusruokaa, toivottavasti se onnistuu kun tajuaa ettei sitä rintaa ole saatavilla. Mietin myös kuinka siellä pärjätään, että onko isoveli kiusaamassa siskoaan.

Neiti oli pärjännyt kohtuullisen hyvin ekaksi päiväksi hoidossa. On itkenyt ja ollut normaali itsensä. Ruoka ei ollut kunnolla maistunut, mutta jogurtti oli kelvannut. Maitoa ei ollut suostunut pullosta juomaan, mutta mukista oli muutaman hörpyn ottanut. Päiväuni aikaan meinasi laittaa nukkumaan toisten väliin, mutta neiti oli päättänyt alkaa huutamaan kuin leijona. Oli sitten ottanut olkkariin ja nukahtanut syliin, kolmannella kerralla sai laskettua pois sylistä niin ettei herännyt. On tämä meidän neiti niin vaativaa sorttia. Kun kävin heidät hakemassa hoidosta, meinasi neiti purskahtaa itkuun kun minut näki.


Neidin kasvuissa ei edelleen ole kehumista, mutta vähän oli painoa tullut 11 kuukautisneuvolassa. 1-vuotis neuvolassa onkin rokotteet ja katsotaan miten ollaan kasvettu. Ennen neuvolaa pitää käydä uudelleen verikokeissa, koska ilmeisesti neidin maksa-arvo on hieman koholla ja sitä seurataan. Menin tietysti googlettamaan mitä meinaa, jos vauvan maksa-arvo on koholla ja siellä tuli vastaan keliakia, allergiaa ja ettei maksa osaa kunnolla suodattaa jotain ruokia. Itsellänihän on maksassa jotain ruoan sulatukseen liittyvää, jonka näkee silmistä jos silmissä on keltaisuutta. Se ei ole vaarallinen eikä se vaikuta millään tavoin elämään, tämän olen perinyt isältäni. Mietin onkohan lapsillani samaa periytynyt. Eniten mietin miksi neidin arvo on koholla.


Meidän neiti ottaa myös parista muutamaan askelta eteen ja sivulle, mutta pyllähtää alas kun tasapaino ei ole vielä kaikista parhain vaikka seisookin hienosti vähän aikaa. Kovasti kävelee jos käsistä pitää kiinni. Kuten arvelinkin, että neiti varmasti kävelee ennen 1-vuotispäiväänsä.


Esikoisella on hoidossa käytössä nyt pelkät pikkarit eli tavoite päästä tänä kesänä päiväkuivaksi ja hienosti onkin mennyt vaikka vahinkoja välillä sattuu. Pitää muistaa pakata lisää pikkareita hoitoreppuun.

Tuntui tosi oudolta viettää maanantai päivä ilman tyttöä. No se päivä menikin kuin siivillä. Toki ajattelin miten neiti pärjää ja soitetaanko hoidosta apuja tai että pitääkö hakea neiti pois. Vaan ei koko päivän sain olla rauhassa vaikka mieli ei ollutkaan. Sain kirjoitettua blogia, kävin monesti ulkona ja pyöräilin jopa kauppaan. Se oli aivan ihana päivä. Myös oikeastaan koko viikko on ollut mahtava, koska aurinko paistaa ja ei ole niin masentunut olotila. Olen käynyt varmaan päivittäin ulkoilemassa ja vähintäänkin sen puolen tunnin tai tunnin kävelyllä/vaunulenkillä. Talvella juuri on se, että teitä hankala kävellä lumessa ja ei kehtaa lähteä kävelemään sinne lumen sekaan koska raskasta ja jotenkin tosi ankeaa aikaa. Kesällä on ihana lähteä noin vaan ulos, eikä tarvitse pukea päälle miljoonaa kerrastoa.


Meidän takapihalta myös mies otti kaverinsa kanssa loput lumet aidan yli, joten piha on aika sula. Seuraavaksi pitää miettiä mitä kukkia istutan taas pieneen kehikkoon, varmaan jotain haluisin ennen lasten yhteissynttäreitä. Haluisin myös kasvattaa jotain kasviksia, mutta en tiedä onnistuuko se jos joku heti repimässä niitä irti. Myös jos joku seurasi instastorya niin, olin kulkenut pitkin talvea ja nyt keväällä tyhjillä vaunujen renkailla. Enkä minä osaa pumpata renkaita ja se pumppu ei mahdu siihen, joten mies teki myöhemmin tällä viikolla renkaiden pumppaamisen.

Ensiviikolla neiti onkin kahtena päivänä hoidossa, joten saan kaksi vapaa päivää. En ole vielä miettinyt mitä niinä päivinä teen, mutta sen tiedän että ulkoilen ja paljon sekä varmaan häärään blogin parissa. Kesätöistäkin on kuulunut sitä tuttua "sinua ei valittu tällä kertaa". Saan aina saman vastauksen yllätys! Joten veikkaanpa ettei kesätöitä ole tällekään kesää tiedossa, kun ei koskaan ennenkään. Melkein joka vuosi olen hakemukset laittanut, jos en ole ollut kotiäitinä tai raskaana, mutta koskaan en pääse edes haastetteluihin asti. Myös ehkä parisen kymmentä työhakemusta olen tehnyt ja muutamasta tullut ettei minua valittu tai joku muu on jo valittu tehtävään. Miksi sitä hakua pidetään yllä, jos tehtävään on valittu jo joku?

Toivotan itselleni ja lapsilleni tsemppiä. Mulla alkaa nyt se aika kun voin keskittyä itteeni (liikunta ja laihdutus) ja viimein voin panostaa myös blogiin. Toki mä haluisin töitä, että saisin sitä rahaa, että saan ne osamaksut pois ja opintolainaa voisin maksaa pois hyvällä omallatunnolla.

maanantai 7. toukokuuta 2018

HopLop elämys lapselle

*Kaupallinen yhteistyö Adtraction ja Offerilla

HopLop, paikka jossa vanhemman ei tarvitse sanoa ei. Anna lapsen hullutella ja päästä itsekin ilo irti. Sain Adtractionilta viestiä mahdollisuudesta päästä tekemään yhteistyötä Offerilla kanssa. Vaihtoehtoina seuraavat HopLop paikat: Konala, Ruoholahti ja Varisto. Katselin kartasta missä Konala sijaitsee ja huomasin, että se on lähimpänä paikkaa missä vietimme yömme tuona viikonloppuna. Samalla reissulla oli tosiaan lapsimessut meillä.

Olemme käyneet vain vähän tälläisissä sisäleikkipuistoissa ja haluisin käyttää lapsia enemmänkin tälläisissä. Meistä lähin taitaa olla Vuokatissa ja sielläkin haluan joskus lapsia käyttää. Meillä on takana vain yksi HopLop kokemus Oulusta siskoni luona ja se oli myös mahtava paikka, mutta pakko sanoa että tämä HopLop oli paljon isomman oloinen. Rakastin Konalan HopLopin sisäänkäyntiä se oli niin ihanan viidakkomainen luola johon kävellä.



HopLopin asiakaspalvelu oli mielestäni mahtavaa, huonoa on jos on vauva matkassa ja tilaat jotain sun pitää käydä itse hakemassa se tilaus, kun se laite joka sulla on matkassa ilmoittaa että voit hakea tilauksesi. Tilauksen hakeminen vauvan kanssa on haastavaa, jos ei ole ketään vahtimaan sitä vauvaa siksi aikaa. Mutta itse ateria oli todella hyvänmakuinen ja täyttävä. Itse herraa ei saanut ruokailemaan, koska halusi kovasti olla pallomeressä ja rakennella pehmopalikoilla seinää. Pääasia että herra viihtyi.

Myös miehen siskopuoli oli lapsineen matkassa ja tarjosin samalla tämän elämyksen heillekin. Ilmeisesti tykkäsivät myös. Itse olisin ehkä halunnut viettää enemmän aikaa ja päästä kokeilemaan mm. laservaloilla toimivaa paikkaa, se jäi kokematta. En tiedä onko Oulussa sellaista olemassa? Tosi hankala vauvan kanssa olla tälläisessä paikassa ja toista kertaa kun sen koen niin raskasta kantaa vauvaa käsissä. Plussaa on se, että löytyy sohvanurkkaukset missä aikuiset saavat istua rauhassa, kun lapset touhuaa. Sohvalla pystyy myös hyvin imettämään.



Meillähän tosiaan kävi niin, että kadotin muutaman kerran herran HopLoppiin ja pahemmin messuilla, mutta ei siitä enempää. HopLopissa ehkä enemmänkin oma syyni, kun sanoin hänelle että hän saa mennä leikkimään. Jäin ottamaan neidiltä ulkovaatteita pois. Lähdin sitten etsimään missä se herra on, kyllä minä kiipeilin korkeilla paikoilla. Miksiköhän, koska Oulun HopLopista kokemani mukaan herra ei tykännyt kauheasti kiivetä ja laskea. Yllätys herra oli pallomeressä? Olisi pitänyt osata arvata, koska siellähän hän Oulussakin viihtyi. Neiti taas ei tykkää pallomerestä vaan pelkää, jos joutuu sellaiseen. Kyllä sylissäni jotenkin viihtyi siellä istuen.

Olin päättänyt, että käydään eka HopLopissa ennen lapsimessuja koska todetusti energiankulutus jossakin saa lapset väsähtämään ja niinhän se kävi tuoltakin lähtiessä. Yllätyin myös siitä, että herra lähti sieltä reippaasti matkaan eikä tapellut vastaan, yksi syy oli varmaan se että olin luvannut hänelle jo ennen koko reissua, että messuilta ostetaan joku auto hänelle.


Konalan HopLopista tuli kyllä mun yksi lempi paikoista. Sen sijainti oli niin jännässä paikassa, koska hissillä piti mennä ylöspäin ja se oli ihanan syrjäisessä ja rauhallisessa tilassa. Ei helposti arvaisi, että samassa rakennuksessa, jossa on peruskauppa olisi yläkerrassa HopLop jossa samaaan aikaan lapset temmeltää, kun toisaalla käydään peruskauppareissulla. HopLopin löytäminen ei ollut vaikeaa, koska sisälle astuessa oli jalanjäljet joita seurata ja hissin ovessa luki missä kerroksessa HopLop on. Myös alueelle pääsimme helposti julkisella bussilla, josta ei ollut pitkä matka kävellä HopLoppiin.

Minusta tämä HopLop ansaitsee kouluarvosanoin 9, koska jokainen paikka kaipaa aina jotain muutoksia mutta muuten todella viihtyisä paikka. Iso alue ja paljon tekemistä, kiipeilypaikkoja ja laskupaikkoja. Hyvin merkityt alueet iän mukaan ja myös mahdollisuus viettää aikaa vauvan kanssa, vaikka vauvoille voisi olla kivempi oma pieni leikkitila sillä välin kun isommat leikkivät ympärillä.



Tykkään HopLopin ruoka ja juoma valikoimasta vaikka hinnat onkin korkeammat niin pakko myöntää, että kyllä niistä silti mielellään maksaakin enemmän. Myöskään mun mielestä lipun hinta 16€ (yli 3-vuotiaasta) ei ole paha, kun yhtäjaksoista leikkiaikaa on todella paljon. Periaatteessa niin kauan kun paikka menee kiinni. En tiedä onko kukaan viettänyt kokonaista päivää tuolla. Välillä on tosiaan kiva käyttää lapsia tälläisissä paikoissa kuluttamassa energiaa ja itselle sellainen huokaisu hetki. Varmasti helpottaa kun kuopuskin lähtee kunnolla liikkumaan veljensä perään. 

HopLop sivuilla näkyy, että 1-2-vuotiaan lippu maksaa 10€, tätä en ole huomannut aiemmin. Oulussakin maksoin herran lipun 16€ vaikka hän oli silloin 2-vuotias hupsis. Valikoimassa on myös näköjään kiipeilylippu yli 3-vuotiaille ja aikuisille hintaan 21€, olisipa joskus huippua päästä kokeilemaan kiipeilyä. 10xSarja liput on muuten halvempia (120€) ja ovat voimassa vuoden ostopäivästä. Voit viedä vaikka koko suvun HopLoppiin!


HopLopissa voi myös järjestää eri teemaisia synttäreitä. Lapset saavat mielensä mukaan leikkiä ja välillä kuuluu kuulutus, että nyt tämän nimisen synttärisankarin juhlijat tänne huoneeseen. Mielestäni aika hauskaa, omassa lapsuudessahan meinattiin että oltaisiin pidetty mäkkärissä synttärit mutta ei koskaan toteutettu. Haluan kyllä joskus järkätä lapselle HopLop synttärit olisi kyllä aivan ihanan mieletön kokemus lapselle.

Maanantaista torstaihin juhlija pääsee karkeloihin 5 euroa edullisemmin. Hinnat alkaen 18,90€/lapsi (viikonloppuisin alk. 23,90€) Tässä taas tullaan siihen ikuisuus kysymykseen kuka juhlat maksaa? Itse järjestäjän perhe vai jokainen oman osuutensa? Eihän se ole kiva, jos jollakin ei ole varaa maksaa tai jos järjestäjä maksaa tämän osuuden jolla ei ole varaa ja sitten toiset nyrpistää nokkaa kun he joutuvat maksamaan osuutensa. Mitä mieltä te olette kuka maksaa tälläiset "isommat" pirskeet? Vai jos teillä kokemusta tälläisistä synttäreistä miten teillä on toimittu?

Mutta tää oli aivan mieletön kokemus kiitos siitä Adtraction ja Offerilla, ollaan kyllä toistekin menossa HopLoppiin!



Ootko sä käynyt HopLopissa? Minkälaiset kokemukset sulla paikasta on?

Edit: meinasin ihan unohtaa HopLop lahjakortin arvonnan 🙈
Mikä kolmesta kaupungista on paras; Konala, Ruoholahti vai Vantaan varisto? Vastaamalla tähän ja laittamalla sähköpostin alle olet mukana HopLop lahjakortin arvonnassa. Arvonta aikaa on 15.5 klo 20 asti 

perjantai 4. toukokuuta 2018

Epätoivoinen

Mulla on tosi epätoivoinen olotila tällä hetkellä. Mun mieliala saattaa vaihdella paljon. Joku päivä en ajattele mitään negatiivista ja joku päivä paljonkin. Tällä hetkellä mun olotila on siksi huonompi, koska ajattelen etten saa koskaan työtä ja mun eläke on tosi mitätön.

Jos et ole lukenut mun edellistä postausta niin tässä linkki siihen. 

Vaikka mun CV on täynnä pätkiä täynnä kokemuksia, ei mulla silti ole koskaan ollut vakituista työpaikkaa. Ja sellaisen haluisin, jotta joskus mä voisin elättää itteni myös yrittäjänä joko osa-aikaisesti tai ehkä täysin itsenäisesti. Toki se on haave siellä tulevaisuudessa ja sinne tähtään. Mutta tän hetkisen tilanteen takia se työ ja sen mukana tuoma kokemus ja palkka auttaisi mua.

Mulla oli tänään astmakontrolli ja kaikki on tosi hyvällä mallilla. Keuhkoja kuunteli ja sanoi ettei arvaisi, että kyseessä astmaatikon keuhkot kun kuulosti kuulema hyvälle. Mitään rasitus ja muita kohtauksia mulla ei ole moneen vuoteen ollut. Tosin spirometria koe meni päin puuta, koska se tekniikka on haastavaa mulle. Muuten Pef-seurannassa menee ennen lääkettä ja lääkkeen jälkeen aika samoilla mittatuloksilla. Myös pituus ja paino katsottiin ja yllätys olin kasvanut pituutta. Oikeesti mitä? Mä olen aina luullut että en kasva enää mutta näköjään aikuisiällä sekin on mahdollista. No kaikki menee astman osalta normaalisti jatkossakin. Olen miettinyt kyllä, että koska voin lopettaa lääkityksen? En ole koskaan uskaltanut kysyä asiaa tai edes tuota miksi kasvan pituutta? Kyllä painosta kysyi oonko ollut pienestä asti painava? Kerroin että mulla on ollut anoreksia ja nyt ylipaino (raskaudet) ja että olen yrittänyt epätoivoisesti laihduttaa. Suositteli laihduttamaan, koska tulevaisuudessa voi olla sokeritautia ja muuta diagnoosia vastassa ja sitähän en itselleni halua.

Esikoinen aloitti hoidon tällä viikolla ja joka päivä on mennyt paremmin. Myös reippaasti lähtee kotiin sieltä, joka oli entisessä hoidossa vaikeampaa. Myös meidän neiti menee ekaa kertaa hoitoon sinne maanantaina ja viettää toukokuussa satunnaisesti päiviä siellä. Saa nähdä miten pärjää. Itseä eniten huolettaa ruokailu, mutta mua on tsempattu paljon siinä ja toivotaan parasta. Myös palaverissa puhuttiin tästä ja myös siitä, että antaa vaan suoraan normi maitoa hoidossa. Sillä ollaan muutenkin totuteltu häntä siihen. Imetys jatkuu sen mukaan kauanko neiti haluaa eli hoitopäivinä aamu, ilta ja yö aikoihin ja toki vapaapäivinä. Haluan uskoa siihen, että neiti syö vielä joskus perusruokaa. Neuvolassa sanoivat, että voi olla ettei ole tottunut vaan ruokaan vaan makeaan enemmän. Joka voi olla osittain mun oma syy, koska aloitettiin päärynällä. Eikä niin, kuten esikoisella perunalla. Tuntuu että syytän tästä aika paljo itteeni. Mutta me kyllä syötiin päärynää n.5 päivää ja sitten kokeiltiin perunaa tai porkkanaa.
Tällästä tähän palaan. Hyvät illan jatkot teille!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...