maanantai 19. helmikuuta 2018

Minä 24v ja raskas arki


Mies aloitti työt tänään, mutta ei siitä sen enempää. Esikoisen hoitokuviot muuttui hieman, koska meillä ei ole kahta autoa tällä hetkellä käytössä. Omani on liikenteestä pois käytöstä, vaatisi vikalistan ja sitten korjaamisen. Eli esikoisen srk-kerho saa jäädä siksi aikaa, että saadaan autoni toimintaan. Esikoinen käy sitten hoidossa ma-pe. Olen siis vauvan kanssa kotona kahden kesken.

Tänään meillä tosin oli hieman erilainen tilanne, kun hoitokuviot ei ollut vielä sovittuna. Esikoinen oli siis minun ja kuopuksen kanssa. Haluisin käydä reippailla vaunulenkeillä, mutta mitä vielä esikoinen laahautuu hitaasti perässä, välillä pysähtyen sekä välillä kiukutellen vetäen aura-autoa perässään. Kuopus suuttuu kun vaunujen vauhti loppuu, koska esikoista pitää odottaa. Äää! Mulla meinasi pää pimahtaa.

Sain myös järkyttävän itkukohtauksen kuopuksesta. Ajattelen päivittäin mikä mun lapsessa on vikana, onko se edes normaali. Neiti kun on päättänyt syödä vaan rintaa. Oikeasti miksei se voi syödä ruokaa kun normaalit lapset? Lusikkaa koetan suuhun laittaa niin suu kiinni ja pää pyörii sekä työntää pois. Sitten tulee hermo romahdus, kun ei uskota että hän ei syö. Hän ei juo mistään mukista mitään. Olen kiinni 24/7 lapsessa. Mun päässä alkanut tuntua ihan kauhealle ja itkettää ihan. 9kk tilanne ollut ihan samanlainen. Tuskin kukaan asiaan voi vaikuttaa millään tapaan ja tuntuu edes inhottavalle laittaa lapsi hoitoon, jos hän ei syö eikä juo. Pelkään, että tuskin ne opettaa sille mitään ruokailua ja kestää edes sitä huutoa. Kuitenkin soittaisi mulle, tuu hakee tää lapsi kun ei tästä tuu mitään.

Mä kaipaan niin jotain lapsi vapaata ja rentoutumista sekä koulu/työ kuvioita. Pää hajoaa! Mä haluisin niin kovasti syöttää toista lusikalla, mutta vie tosi paljon voimia kun toinen on mitä on. Siis voisin mä olla kotona tän kuopuksen kanssa ja tehdä omia yritys hommia siinä ohessa, mutta kun se ei syö ruokaa vaan on tissitakiainen. Haluaisin vaan, että joku halaisi ja sanoisi että kyllä se siitä ei se siinä aikuisikään ole kiinni tai että kyllä se vielä joskus alkaa syömään. Nää lapset on niin vastakohtia toisilleen.

Täytin tosiaan 24v ystävänpäivänä. Mun ei tehnyt mieli avata sitä kellekään, koska me vietetään kaikkien neljän synttäreitä kesällä, koska rahatilanne erittäin huono tällä hetkellä. Mä olen tehnyt monia kymmeniä kesätyöhakemuksia ja myös työhakemuksia. Tilanteeseen vaan vaikuttaa kuopus, voisin mä varmaan jättää sen hoitoon mutta se vaan huutaisi siellä sitä tissiä. Mä niin kaipaan nyt ihmisiä mun rinnalle auttaa ja tukemaan, mutta ei niitä vaan ole täällä. Eikä varmaan ole ketään joka ois kokenut saman, just siis tällä paikkakunnalla. Ken tietää? Monista asioista vaietaan. Mä kävin kaupassa tänään ja myyjä katsoi mua pitkään oudosti, varmaan mun kasvoja koska olin vasta itkenyt. Kaupan ulkopuolella kävellessä, musta tuntui että mua ehkä hiukan alkaa masentaa tämä elämäntilanne ja elämässä tapahtuneet vastoinkäymiset. Okei en tälle aamua muistanut ottaa masennusläääkettä enkä myöskään ole ottanut sitä moneen päivään viikonloppuna, koska unohdin sen ottaa reissuun mukaan. Huomaa heti, että alkaa masentaa kun sen unohtaa ottaa. :( Pitää varmaan nyt illasta ottaa se, ettei olisi näin masentunut olotila.


4 kommenttia:

  1. Myöhäiset onnittelut :)
    Ootko hakenut kuopukaselle hoitopaikkaa? Mietin vaan että oliskohan se teille/sun jaksamiselle yksi vaihtoehto? :) Siellä kyllä lapsi alkaa syömään muutakin, ei kukaan lapsi vielä ole itseään nälkään näännyttänyt, usko pois kaikki kääntyy vielä parhain päin. Jaksamisia rankkaan elämän vaiheeseen. Mäki oon vielä kotona kahden nuorimmainen kanssa, ja osaan hyvin samaistua tohon että kaipaa muita ihmisiä ja muutakin kun kodin seiniä :)

    VastaaPoista
  2. Kyllä se kuopus varmasti vielä oppii syömään muutakin :) alle 1 vuotiaalle taitaa vielä maito ollakin pääasiallinen ravinto joten ei varmasti ole hätää. Ootteko kokeillut antaa lapsen itse syödä? Jos vaikka soseita/sormiruokaa antaisi itse omilla sormillaan lappaa suuhun, jos ne silleen rupeaisi maistumaan paremmin? :) Ei ne lapset aina oo pieniä ja jossain vaiheessa varmasti tulee ikäväkin noita aikoja kun toinen on äidissä kiinni ❤️ Niinkuin itsekin totesit niin varmasti noi ahdistuksen ja masennuksen tunteet korostuu kun on jäänyt masennuslääkkeitä ottamatta. Meillä myös lapsi suostui pääasiallisesti syömään pelkkää äidinmaitoa 1vuotiaaksi ja senkin jälkeen söi pitkään pieniä annoksia ja kyllähän se stressasi, mutta täytyi yrittää olla itse rauhassa ettei syömisestä tule kurjaa tilannetta lapselle ja silloin se vaikeutuisi enemmän. Kyllä se varmasti helpottuu kunhan teidän kuopus kasvaa! Tsemppiä tosi paljon!

    VastaaPoista
  3. En ole aiemmin lukenut blogiasi enkä näin ollen tiedä tilanteestasi mitään. Kommentoin silti, koska omakin pääni oli oikeasti hajota kuopuksen kanssa, joka 11 kk saakka kieltäytyi kaikista pulloista ja roikkui vain rinnalla. Se oli ahdistavaa, mutta sitten se taittui: lapsi oppi kävelemään ja samaan aikaan juomaan nokkamukista. Nyt 13kk syö ja juo kunnolla, rintaruokinta lopetettu ja elämä helpottanut. Kyllä se joskus, lopulta ihan yllättäin, helpottaa<3

    VastaaPoista
  4. Voima sinne kaiken keskelle ♥ Ja kyllä se kuopuskin varmasti pikkuhiljaa alkaa syömään muutakin! Meillä esikoinen alkoi enemmän syömään vasta 1v, ja siitä sitten hitaasti määrät kasvoi. :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...