lauantai 16. kesäkuuta 2018

Lasten yhteissyndet

*Kaupallinen yhteistyö Maxikarkki.fi kanssa.



Vietimme 9.6 lapsien yhteissynttäreitä ryhmä hau teemalla. Esikoinen täytti 3-vuotta jo helmikuussa mutta taloudellisen tilanteen takia näimme parhaaksi juhlia molempia vasta nyt kesällä. Meidän vauva saavutti myös virstanpylvään ja hänestä tuli taapero. Sopivaan saumaan sain myös yhteistyö mahdollisuuden Maxikarkilta, joten he mahdollistavat meille herkut synttäreille. Suuri pelastus siis meille, kun taloudellinen tilanne on mitä on. Kiitokset Maxikarkki!

Kuten aiemminkin tilasin kakun tutulta, koska minä vaan en jotenkin osaa tehdä kakkuja ja etenkin niitä koristeita. Kakku oli hyvää ja hienosti toteutettu sekä maku oli yllättävän täydellinen, ei sitä mansikkaa aina kuten miehen mummo sanoi. Annoin tekijälle täysin vapaat kädet kakun teossa ja tämä oli aivan ihanan yllättävä makuelämys. Kukaan vaan ei oikein osannut sanoa mikä tuo maku on mutta tutun makuinen se ainakin oli. Tarjolla oli maxikarkilta sipsejä ja monta kiloa erilaisia karkkeja ja villivadelmamehua. Tokmannilta löysin kaksi isoa valmis poppari pussia ja kaupasta ostin spritea kolme isoa pulloa ja 4 litraa mansikkalimemehua jotka sekoitin ja tein niistä n. 3 litran boolin lasiseen juomahanaan (tämän löysin Tokmannista 8 euron tarjoushintaan). Lisäksi tein boolin sekaan tästä villivadelmamehusta jääpaloja. Itse leivoin kinkku-paprika piirakkaa, johon etenkin mies ihastui ja sanoi, että olen onnistunut sen teossa ihan todella hyvin. Kakku ja piirakkaa olivat täysin laktoosittomia.



Maxikarkki.fi on herkkuja myyvä kauppa verkossa. Sen omistaa Net Trading Group Åland Ab. Se myy aina alhaisin hinnoin makeisia, virvoitusjuomia, keksejä ja paljon muuta.  Kasvava tuotevalikoima pitää sisällään myös paljon gluteenittomia, vegaanisia ja sokerittomia vaihtoehtoja. Yritys ottaa mielellään vastaan tuote-ehdotuksia. Valikoima on monipuolinen ja sieltä löytyy perus illanistujaisiin herkkuja tai hieman isompiin juhliinkin sekä arkeen. Virvoitusjuomia, pikkuleipiä  ja urheiluravinteita sekä snackseja.

Suunnittelin synttäreitä jo viime vuoden puolella ja mietin synttäreiden teemaa pitkään. Pian tuli ilmi, että esikoisen lemppariksi on noussut ryhmä hau. Siitä tulikin synttäreiden teema. Tarjoiluita mietin varmaan puolisen vuotta. En halunnut liikaa mitään ja mahdollisimman yksinkertaisesti. On tullut koettua näitä juhlia sen verran, että pikku hiljaa oppii mikä menee kaupaksi ja mikä ei. Näissä synttäreissä sipsit eivät käyneet kaupaksi, joten tiedän että ensikerralla niitä en hommaa ainakaan niin paljoa kuin mitä nyt.


Maxikarkin paketin toimitus on yllättävän nopea, jopa tänne pohjoisempaan Suomeenkin. Kaikki oli pakattu hienosti ja suojattuna pahvilaatikkoon. Maxikarkista tulee kyllä yksi lemppari herkkukaupoistani ja aion jatkossakin suosia heidän verkkokauppaansa.

Esikoisen lemppariksi nousi selvästi "ilmapallo" karkit eli oikeasti pääkallot mutta hän näkee ne ilmapalloina. :D Oma lempparini oli booli, jota kyllä joisi lämpiminä päivinäkin. Kuopus taas taisi enemmän tykätä popparista ja sipseistä. Hyödynsin synttäreillä myös edellisten vuosien juttuja, joita oli jäänyt kaappiin ja hyvä, että sain niitä käytettyä pois.


Juhlat eivät ole meidän lapsille olleet koskaan mikään outo asia tai että säikähdetään sitä, kun ihmisiä yhtäkkiä ilmestyy taloon paljon. Se on ollut sellainen ihana hetki ja lapset ovat ihan innoissaan siitä. Esikoisella on paljon asiaa mistä haluaa keskustella ja haluaa paljon huomiota silloin. Kuopus oli vähän aikaa ujona, mutta pian tottui tilanteeseen ja katseli paljon lahjoja mitä ihmiset hänelle antoivat.

Itselläni kauan ennen juhlia stressaan, suunnittelen ja mietin asiat tarkasti. Toteutan ne parhaani mukaan ja usein saan apuja tilanteeseen. Sinä päivänä kun juhla on, niin on suurin stressi kun sitä tekemistä oikeasti on. Teinkin edellisenä päivänä paljon valmisteluita juhlia varten. Kun juhlat on ohi ja vieraat lähteneet laskee stressitaso pois ja alkaa se helpotuksen tunne. Siivous taas on se inhottavin osio, koska se koti todellakin on sen näköinen kun siellä olisi ollut vuosisadan bileet. Onneksi sain siivoukseen apua ja homma oli nopeasti ohi. Tästä menee muutama päivä, että oma olotila palaa sieltä juhlista perusarkeen.





Onko teillä tulossa kesäksi juhlia? Tai muuten vaan mietitte jotain luksusta arkeen herkkujen merkeissä? Suosittelen tilaamaan Maxikarkilta herkut!

tiistai 5. kesäkuuta 2018

5 askelta suositun blogin rakentamiseen

Tämä postaus on kaupallinen yhteistyö Bloggaajasta Ammattilaiseksi  kanssa. Julkaistu 5.12.2017 nyt uudelleen julkaisuna.


Oletko miettinyt kuinka tehdä blogista suosittu? Oletko blogannut monta vuotta, mutta lukijoita on vähän? Oletko käyttänyt aikaa ja rahaa, että blogisi tuottaisi tulosta? Entä jos olisi olemassa yksi kurssi ja ihana henkilö joka voisi auttaa sinua saavuttamaan tavoitteesi. Toimintatapa mitä voisit hyödyntää omalla tavallasi. Tässä postauksessa on vain murto-osa siitä hyödystä mitä Bloggaajasta Ammattilaiseksi kurssi antaa sinulle. Minulla on sinulle viisi askelta kuinka rakentaa blogista suosittu. Kuinka tavoitat lukijasi helposti ja tuot blogiasi enemmän esiin googlessa.

Tämän postauksen jälkeen saat vinkkejä kuinka rakentaa blogista suosittu.



  • Tiedät kuinka voit saada aikaan tuloksia blogisi avulla
  • Tiedät mitä tehdä, jotta blogistasi tulee suosittu
5 askelta suositun blogin rakentamiseen
Tässä postauksessa on sinulle vinkkejä suositun blogin rakentamiseen, toivottavasti niistä on sinulle myös jotain hyötyä.



1. Auta lukijaa

Kuinka auttaa lukijaa? Mistä kirjoittaa?

  • Ihmiset eivät jaksa lukea pelkkää liibalaabaa, kerro asiaa joka on faktaa. Käytä sinä muotoa minä muodon sijaan.
  • Ihmiset etsivät vastauksia ongelmiinsa, sinä voit auttaa lukijaasi löytämään vastauksen.
  • Auttamalla lukijaasi, lukijat vievät sanomaa blogistasi. Kerää yhteisö joka kuhisee toisiaan auttavia ihmisiä.

2. Hakukoneoptimoi postaukset
Olet varmasti hakenut googlesta eri hakusanoilla vastauksia kysymyksiisi? Myös blogin löytyminen googlessa on osittain hakukoneen tulosta.

  • Postaukset kannattaa hakukoneoptimoida, koska moni käyttää googlessa hakusanoja. Hakusanoilla googlettaessa nousee monia sivustoja etusivulle, mitä paremmin optimointi on kunnossa sitä korkeampi mahdollisuus sinulla on nousta googlen sivuilla.
  • Kaikkia postauksia ei tarvitse optimoida.
  • Optimoi vain strategisesti parhaat postaukset

3. Sähköpostilistan kerääminen

Miksi kannattaa kerätä sähköpostilistaa? Oletko vain somessa? Kuinka saat luottamuksen lukijoihisi?

  • Et ole sosiaalisen median algoritmimuutosten armoilla,
  • Luottamus ei synny vain blogin kautta. Sähköpostin kautta voit laittaa viestiä ja kohdentaa sitä paremmin lukijoillesi.
  • Mitä jos some fuusioituu? Kaikki seuraajat häviävät. Sähköpostilistan avulla saat helposti yhteyden lukijoihisi.

4. Etsi itsellesi paras keino hankkia tuloja

Oletko kokeillut hankkia tuloja? Käytätkö aikaasi väärin ja työpanoksesi ei tuota tulosta?

  • Älä tee kuten muut 99% bloggaajista eli käytät aikaasi väärin ja vääriin valintoihin.
  • Bloggaajat ovat loistavia tekemään verkkokursseja, koska jokaisella on se oma osaamisalueensa ja tilanteensa. Olit sitten äiti-, lifestyle/kauneus bloggaaja, tms... Voit tehdä periaatteessa mistä vain verkkokurssin.
  • Miten pääset alkuun verkkokurssin tekemisessä, siihen löydät vastauksen Bloggaajasta Ammattilaiseksi sivuilta ja kursseilta.

5. Hanki menetelmä, joka helpottaa tulosten saamista

Oletko koittanut etsiä menetelmiä jolla tehdä helposti tulosta? Kuinka paljon käytät aikaasi tähän? Jääkö bloggaaminen vähemmälle etsiessäsi menetelmää, joka tuottaa tulosta?

  • Älä etsi kymmeniä menetelmiä ja kokeile niitä itse, vaan käytä valmista menetelmää, jonka toinen on todennut toimivaksi.
  • Sinulla säästyy paljon aikaa, kun toinen on tehnyt sinulle polun valmiiksi.
  • Sinun ei tarvitse epäröidä, vaan voit rauhassa tehdä blogiasi valmiin menetelmän avulla.




    Yhteenveto

    Kurssilla olen oppinut väliotsikointia ja postauksen rakennetta. Kurssi on vielä kesken, mutta jatkan sitä heti kuin elämäntilanteeni sen sallii. Siellä on niin paljon opittavaa, joka tuo paljon parannusta blogiini. Toivottavasti se tuo myös sinun blogiisi paljon.

    Kurssi on myynnissä 5-18.6.2018
    Valittavana on kahden eri paketin välillä Bloggaajasta Ammattilaiseksi peruspaketti tai Bloggaajasta Ammattilaiseksi Pro

    maanantai 4. kesäkuuta 2018

    #Olisinpatiennyt

    Blogeissa ja somekanavissa kiertää #olisinpatiennyt -kampanja. Kaikki lähti siitä, kun Psykoterapeutti Maaret Kallio kysyi viideltä tunnetulta suomalaiselta, mitä he haluaisivat sanoa nuorelle itselleen. Haluan myös osaltani osallistua tähän. Mun vastoinkäymiset sijoittuu juuri eniten sinne  yläkoulun ja amiskan ajoille. Älä lue tätä tekstiä, jos sulla tulee vaan negatiivista sanottavaa nuoren elämänvirheistä! Ps. Tekstit on mun kokemuksia ja eivät välttämättä pidä paikkaansa sun kohdalla!



    Olisinpa tiennyt nuorena, että minkälaista se seurustelu oikeasti on. Taustalla oli vaan kokemuksia nettisuhteista, joissa ihmistä ei tavattu koskaan kasvotusten. Mä luulin olevani suhteessa erään ihmisen kanssa ja suunnittelin sillon olisinkohan ollut 14-vuotias, että menisin  käymään hänen luonaan. Toki mä ihmettelin, miksei tää ihminen kerro itsestään mulle paljon mitään vaan piti kaiken salassa. Itse taas kerroin itsestäni varmaan kaiken mahdollisen, koska pidin häntä mun poikaystävänä. Mä en sillon myöskään tajunnut, sitä tapaa jolla "alettiin yhteen" ettei se ole sellainen mitä sen oikeesti kuuluisi olla. En lähde avaamaan tätä sen enempää, koska haluan pitää tän omana asiana. Mutta 14-vuotias ei vielä tiedä mitä seurustelu oikeasti on ja mitä siihen kuuluu, mikä on oikein ja mikä väärin. Netti on vaarallinen paikka ja haluan suojella omia lapsiani mahdollisimman pitkään siltä. No palataan taas tähän "suhteeseen". Se lähti sieltä liikkeelle, että kyselin Aapelissa voisiko joku alkaa minun kanssani. VIRHE! Aivan järkyttävän suuri virhe.


    Siitä se lähti ja "seurustelin" hänen kanssaan varmaan 3-vuoden ajan netin kautta mesessä ja en koskaan nähnyt häntä oikeasti. Tätä ennen mulla oli ollut suhde myös yhden henkilön kanssa mesen kautta (etin mun habbohahmolle poikaystävää, en itelle mut siitä se sitten lähti), tosin tää henkilö oli paljon parempi ihminen ja oli tosissaan, vaan välimatka erotti meidät lopulta eikä mekään koskaan oikeasti nähty.

    Palataan taas tähän aapelin hahmoon, olin amiskalla ja kirjoitin itkuissani hänelle erokirjeen. Siis mä oikeasti välitin ja rakastin tätä ihmistä, vaikken häntä tuntenutkaan mitenkään. Mulle vaan tuli tunne, että ei tässä ole enää mitään järkeä ettei ihmistä nää ja ei kerro itsestään mitään ja halusin oikeen suhteen. Sillon mulla olikin amiskassa säätöjä, mutta en osannut valita ihmistä kenen kanssa alkaisin.
    Lopulta nää jäi vain säädöiksi, eikä oikeiksi suhteiksi. Eikä mun ollut tarkoitus etsiä mitään suhdetta, vaan opiskella itselle ammatti. Se vaan tapahtui.



    Myöhemmin joskus kai vuoden päästä, sain sähköpostia joltain naiselta joka kyseli tästä aapeli hahmosta ja sieltähän paljastu ihan järkyttävä tarina. Tää nainen oli ollut saman verran yhdessä tän miehen kanssa mitä se oli ollut mun kanssa nettisuhteessa. Tää mies oli siis ollut monien muidenkin kanssa nettisuhteessa ja oli näin ollen pettänyt naistansa jonka kanssa asui virallisesti. Arvaatte varmaankin miten heidän suhteensa päättyi? Itse sain kuulla, että olen huora koska kerroin että hän oli ollut yhdessä mun kanssa. Okei en ollut koskaan edes kuullutkaan näistä muista naisista, jos sillon nuorena olisin tiennyt minkälaiset ne oikeet suhteet on mulle ei olisi käyny näin. Ei sillon sen 14-vuotiaan aivoissa raksuta, että hei tää ei ole oikein. Miksi tää ihminen ei kerro itsestään mitään ja ei sovi edes tapaamisia. Yhtä kokemusta rikkaampana, vaikka olikin negatiivinen kokemus.

    Olisinpa tiennyt, että kateellisuus nettisuhteista ei ole kannattavaa. Mä itkin paljon sitä, että siskolla on nettisuhde. Oikeesti tekee mieli kysyä iteltä että mitä h*ttoa Milla! :D Se, että sun sisko ei myöskään nää kumppaniaan ikinä, niin miksi sitä pitäs olla kateellinen? Nuoren mieli on outo.Muistan kun isä lohdutti mua ja kertoi tarinan kuinka isä ja äiti tapasi sekä siitä että  mullekin on joku olemassa siellä jossain. Nyt alkaa itkettää tämä teksti.

    Olisinpa tiennyt, että olen hyvä juuri sellaisena kuin olen. Se, että sulle sanotaan ettei suhun koskettaisi pitkällä tikullakaan satuttaa. Tai sua haukutaan rumilla sanoilla tai saat kuulla oman vanhempasi suusta ilkeitä sanoja liittyen ulkonäköösi, kyllä ne jää aina mieleen eivätkä katoa koskaan. Se, että sulla ei ole isoja rintoja ei haittaa. Tulet saamaan sellaiset, kun saat lapsia. Tosin ne on sillon liian isot!



    Olisinpa tiennyt, että anoreksia ja laihdutus ei ole helppoa. Laihduttaminen on oikeesti iso prosessi, kuten lihominenkin. Mutta se, että tulin raskaaksi ja päädyin ylipainoon, en tiennyt että se on ihan noin nopeasti tapahtuva asia. Laihdutus taas vaatii aikaa ja pitkäjänteisyyttä. Olisinpa tiennyt, että bikinikuvien lisääminen nettiin, ei kerro miehistä kaikkea.

    Olisinpa tiennyt, että osamaksut eivät kannata. Se on aivan kauheata elää kädestä suuhun, joka kuukausi. Maksaen vain pääasiassa niitä korkoja, lyhentämättä sitä päävelkaa ollenkaan. Olisinpa tiennyt, ettei mulle ole töitä kun valmistun koulusta. Luulin, että kun valmistuu pääsee helposti ja heti töihin. Ei se mennytkään ihan niin. Pääasiassa olen pitkäaikaistyötön, välissä pieniä harjottelujaksoja. Yksi palkkatukijakso, joka pääasiassa meni sairaslomalla ollessa sekä raskaudet siellä väleissä. Elämä ei tosiaan ole helppoa.

    Olisinpa tiennyt mitä suru on. Luulin, että kun joku kuolee itketään paljon. Mutta ei se olekaan niin yksinkertainen asia. Jokainen suree tavallaan. Toinen itkee jatkuvasti, toinen sulkee asian mielestään. Toinen ajattelee asiaa, mutta ei osaa itkeä. Keho suojelee mieltä ja se on sen oma puolustus mekanismi. Suru tulee jos on tullakseen. Olen itkenyt hautajaisissa, mutta en tiedon tullessa esiin ja hautajaisten jälkeen.



    Olisinpa tiennyt, että saan tosi pahan allergisen reaktion hiustenvärjäyksestä ja kärsin sen jälkeen lopun aikaa hajuyliherkkyydestä (hiuslakat, kampaamo/parturi, jne...) Olisinpa tiennyt, etten voi syödä enää koskaan ihanan raikasta omenaa suoraan omenapuusta (rakastin mummon pihalla olevassa omenapuussa olevia omenia ja kiipesin aina puuhun niitä syömään) olisinpa tiennyt, että voin tulla allergiseksi myöhemminkin eri ruoalle.

    Olisinpa tiennyt, että se että sun eka säätö kun päättyy, sä et kuole siihen. Se on ohi menevä vaihe, mutta silti tää ihminen ei poistu sun mielestäsi koskaan ja on osa ollut sun kasvutarinaa sekä ikävöit häntä varmaan ikuisesti. Mietit minkälaista elämä hänen kanssaan olisi juuri nyt.

    Olisinpa tiennyt, että sairastun joskus masennukseen ja anoreksiaan. Olisinpa tajunnut asian itse tai joku läheinen. Onneksi asiat saatiin järjestymään, juuri ennen kuin oli liian myöhäistä. Nykyään asiat näiden osalta ovat paremmin kuin koskaan ennen.

    Olisinpa tiennyt, että sun kouluarvosanat eivät päätä sun loppu elämää. Mä kävin mun 8-9-luokan niin täysillä kun olla ja voi ja paloin melkein loppuun. Mä panostin etenkin ysin keväällä, niin täysillä arvosanoihin, koska halusin päästä lukioon. Muistan tän ikuisesti ja moni läheinenkin näki mun tilanteesta mun panostuksen asiaan. Olen ylpeä, mutta samalla erittäin rankka itselleni. Jos mä voisin nyt päättää, mä menisin kouluun ja haluisin uusia mun kaikki mahdolliset aineet. Moni aine, ei ole enää mun muistissa ollenkaan. Olen vakavasti miettinyt nettilukiota tai ihan lukiota, koska jotenkin mä vaan haluan tanssia vanhat ja päästä ylioppilaaksi.



    En häpeä tätä tekstiä ja tämän kertomusta. Se on osa mun kokemusta nuoruudesta, vaikka ne onkin ollut negatiivisia ja osa positiivisia, ne ovat asioita jotka ovat kasvattaneet mua ihmisisenä. Osaan alkaa erottaa oikean väärästä ja en todellakaan halua omille lapsilleni samanlaisia kokemuksia IKINÄ! Haluan suojella heitä näiltä ja ehkä myös kertoa heille äidin kokemuksia asioista, koska ne ei vaan kannata. Te olette täydellisiä juuri tuollaisina mitä olette! Tälläistä sateista päivää täältä!

    PS. Onnittelut jos jaksoit lukea koko tekstin!
    PPS. Opeta sun lapselle mahdollisimman paljon sun elämänkokemuksia, jotta he ehkä välttyisivät niiltä! Olisin itse kaivannut kokemuksia näistä asioista mun vanhemmiltani, ehkä olisin voinut välttyä niiltä.

    maanantai 28. toukokuuta 2018

    Prinsessa 1v


    Vuosi sitten syntyi elämäämme prinsessa klo 14.03 3820g sanomme heipat vauva-ajalle ja tervehdimme taapero elämää 😿❤️ Neidistä on kasvanut iso ja tempperamenttinen.

    Maitohetkiä satamäärin,
    aina meni jotain väärin,
    kaiken nurinkurin käänsin
    ja itkuakin väänsin.
    Mutt’ tuskin nuhteita mä sain
    vaan suukkoja kiloittain.

    Hassut temput, hullut temput
    monenlaiset kenkuttelut
    toistuu päivittäin
    ja hyväilyt ja hellittelyt,
    koko suvun lellittelyt
    kun huusin äkeissäin.

    Isi, äiti yötä monta
    valvoi vallan unetonta:
    hammaskivut, vatsanpurut,
    – oi monet huolet, surut!
    Vaan kävelen ja kompastelen
    (hieman horjun, huojahtelen)
    sanojakin tavoittelen
    ja pian kerron sen:
    en enää vauva ole, EN!

    Onnea rakas 1v ❤️

    sunnuntai 13. toukokuuta 2018

    Äitienpäivä 2018


    Ensinnäkin hyvää äitienpäivää kaikille! Olet tärkeä ja olet täydellinen juuri sellaisena kuin olet sekä lapsesi tarvitsee sinua, jopa silloin kun hän on aikuinen. Silloin hän tarvitsee sinua juuri eniten. Läpi koko elämänsä.

    Meidän äitienpäivä alkoi niin, että herätyskello soi ja nousimme ylös. Minä join kahvin ja puin kuopukselle päälle, koska lähdimme vauvauintiin. Olimme meidän ryhmästä ainoat uimassa, joten saimme yksilötunnin. Neiti teki kolme sukellusta hienosti itse. Laitoin hänet istumaan reunalle ja annoin merkin sukeltaa, jolloin neiti otti käsistäni kiinni ja sulki silmänsä sekä suunsa ja sukelsi. On ihan huippua nähdä miten neiti päättää itse sukeltaa, vähän aikaa istuu reunalla miettien ja sitten päättää että nyt hän sukeltaa. Myös hienosti osaa potkia ja läiskyttää käsillään vettä. Meille on tulossa ilmeisesti kesäkuussa kuvaaja, joten päästään ottamaan neidistä sukelluskuvia, jes!

    Esikoinen ei ole päässyt uimaan, koska ei ole ollut kaveria käyttämään. Hieman harmittaa, kun hän kovasti tahtoisi tulla mukaan. Toivottavasti pääsisi vielä edes kerran tai pari käymään uimassa. Varmasti kesällä järvessä kuitenkin käydään uimassa, kunhan ei ole liian kylmää.

    Uinnin jälkeen imetin saunassa ja lähdimme kotiin ajamaan. Meillä on ollut tänään aika perus kotipäivä muuten. Yöllä mies sai idean paistaa lettuja, joten sillä välin kun minä katselin viisuja kännykän yleareenasta, mies teki meille lettuja. Aiemmin illasta esikoinen söi tosiaan iltapalan ja sanoi: "kiitos äiti". Jäin syöttämään neidille puuroa ja luulin, että esikoinen meni leikkimään, mutta ei myöhemmin kun neidin olin syöttänyt oli esikoinen mennyt itsenäisesti nukkumaan meidän sänkyy mikä oli aivan yllättävää. Vaihdoin neidille yövaatteet ja imetin hänet, hänkin nukahti syliin melko pian. Sainkin siis rauhassa katsoa viisuja ja etenkin Suomen osuuden, kunnes neiti vaati taas rintaa.

    Toivoin rauhallista hetkeä katsoa viisuja rauhassa ja sain sen, mikähän taika siinäkin oli? :D
    Oli siis ihanan rauhallinen ilta/yö keskittyä rauhassa viisuihin ja syöden muutaman miehen tekemän letun, johon oli lisätty hitunen kardemummaa makua tuomaan. Eka kertaa sellaista lettua maistoin, oli muuten yllättävän hyvää!

    Luulin tosiaan, etten saa mitään äitienpäivä juttuja, paitsi tietysti esikoisen lahjat hoidosta. Muta mies olikin ostanut pullaa, kääretorttua ja kakun sekä limpparia. Luulin, että edellisenä päivänä ostetut suklaat on mulle äitienpäiväksi vaan ei, kun ne oli mua varten koska menkat. Nainen kaipaa suklaata aina silloin, uskon että moni tietää tunteen. Sanoin myös, että mulle ois pelkät letut riittäneet etten kakkua tai muutakaan ois kaivannut. :D

    Esikoiselta sain lahjaksi mukin, johon hän oli käyttänyt paljon eri värejä sekä ihanan sydän kortin. Ensiviikolla mulla onkin kaksi vapaapäivää ilman lapsia, pitäisi kehitellä itselle tekemistä. :D Kyllä mä tiedän, että sitä tekemistä löytyy!



    Minkälainen äitienpäivä teillä on ollut?

    perjantai 11. toukokuuta 2018

    Kuopus aloitti hoidon ja kuulumisia


    Maanantaina oli ensimmäinen virallinen neidin hoitopäivä samassa hoidossa missä esikoinenkin aloitti viime viikolla. Minähän tirautin kyyneleet, kun kaikki kolme olivat lähteneet. Aivana samanlainen tunne, kun esikoinen aloitti hoidon 1-vuotiaana. Eniten mietin neidin ruokailua. Pakko hänen on oppia päästämään irti rinnasta ja pärjäämään hoidossa sekä oppia syömään perusruokaa, toivottavasti se onnistuu kun tajuaa ettei sitä rintaa ole saatavilla. Mietin myös kuinka siellä pärjätään, että onko isoveli kiusaamassa siskoaan.

    Neiti oli pärjännyt kohtuullisen hyvin ekaksi päiväksi hoidossa. On itkenyt ja ollut normaali itsensä. Ruoka ei ollut kunnolla maistunut, mutta jogurtti oli kelvannut. Maitoa ei ollut suostunut pullosta juomaan, mutta mukista oli muutaman hörpyn ottanut. Päiväuni aikaan meinasi laittaa nukkumaan toisten väliin, mutta neiti oli päättänyt alkaa huutamaan kuin leijona. Oli sitten ottanut olkkariin ja nukahtanut syliin, kolmannella kerralla sai laskettua pois sylistä niin ettei herännyt. On tämä meidän neiti niin vaativaa sorttia. Kun kävin heidät hakemassa hoidosta, meinasi neiti purskahtaa itkuun kun minut näki.


    Neidin kasvuissa ei edelleen ole kehumista, mutta vähän oli painoa tullut 11 kuukautisneuvolassa. 1-vuotis neuvolassa onkin rokotteet ja katsotaan miten ollaan kasvettu. Ennen neuvolaa pitää käydä uudelleen verikokeissa, koska ilmeisesti neidin maksa-arvo on hieman koholla ja sitä seurataan. Menin tietysti googlettamaan mitä meinaa, jos vauvan maksa-arvo on koholla ja siellä tuli vastaan keliakia, allergiaa ja ettei maksa osaa kunnolla suodattaa jotain ruokia. Itsellänihän on maksassa jotain ruoan sulatukseen liittyvää, jonka näkee silmistä jos silmissä on keltaisuutta. Se ei ole vaarallinen eikä se vaikuta millään tavoin elämään, tämän olen perinyt isältäni. Mietin onkohan lapsillani samaa periytynyt. Eniten mietin miksi neidin arvo on koholla.


    Meidän neiti ottaa myös parista muutamaan askelta eteen ja sivulle, mutta pyllähtää alas kun tasapaino ei ole vielä kaikista parhain vaikka seisookin hienosti vähän aikaa. Kovasti kävelee jos käsistä pitää kiinni. Kuten arvelinkin, että neiti varmasti kävelee ennen 1-vuotispäiväänsä.


    Esikoisella on hoidossa käytössä nyt pelkät pikkarit eli tavoite päästä tänä kesänä päiväkuivaksi ja hienosti onkin mennyt vaikka vahinkoja välillä sattuu. Pitää muistaa pakata lisää pikkareita hoitoreppuun.

    Tuntui tosi oudolta viettää maanantai päivä ilman tyttöä. No se päivä menikin kuin siivillä. Toki ajattelin miten neiti pärjää ja soitetaanko hoidosta apuja tai että pitääkö hakea neiti pois. Vaan ei koko päivän sain olla rauhassa vaikka mieli ei ollutkaan. Sain kirjoitettua blogia, kävin monesti ulkona ja pyöräilin jopa kauppaan. Se oli aivan ihana päivä. Myös oikeastaan koko viikko on ollut mahtava, koska aurinko paistaa ja ei ole niin masentunut olotila. Olen käynyt varmaan päivittäin ulkoilemassa ja vähintäänkin sen puolen tunnin tai tunnin kävelyllä/vaunulenkillä. Talvella juuri on se, että teitä hankala kävellä lumessa ja ei kehtaa lähteä kävelemään sinne lumen sekaan koska raskasta ja jotenkin tosi ankeaa aikaa. Kesällä on ihana lähteä noin vaan ulos, eikä tarvitse pukea päälle miljoonaa kerrastoa.


    Meidän takapihalta myös mies otti kaverinsa kanssa loput lumet aidan yli, joten piha on aika sula. Seuraavaksi pitää miettiä mitä kukkia istutan taas pieneen kehikkoon, varmaan jotain haluisin ennen lasten yhteissynttäreitä. Haluisin myös kasvattaa jotain kasviksia, mutta en tiedä onnistuuko se jos joku heti repimässä niitä irti. Myös jos joku seurasi instastorya niin, olin kulkenut pitkin talvea ja nyt keväällä tyhjillä vaunujen renkailla. Enkä minä osaa pumpata renkaita ja se pumppu ei mahdu siihen, joten mies teki myöhemmin tällä viikolla renkaiden pumppaamisen.

    Ensiviikolla neiti onkin kahtena päivänä hoidossa, joten saan kaksi vapaa päivää. En ole vielä miettinyt mitä niinä päivinä teen, mutta sen tiedän että ulkoilen ja paljon sekä varmaan häärään blogin parissa. Kesätöistäkin on kuulunut sitä tuttua "sinua ei valittu tällä kertaa". Saan aina saman vastauksen yllätys! Joten veikkaanpa ettei kesätöitä ole tällekään kesää tiedossa, kun ei koskaan ennenkään. Melkein joka vuosi olen hakemukset laittanut, jos en ole ollut kotiäitinä tai raskaana, mutta koskaan en pääse edes haastetteluihin asti. Myös ehkä parisen kymmentä työhakemusta olen tehnyt ja muutamasta tullut ettei minua valittu tai joku muu on jo valittu tehtävään. Miksi sitä hakua pidetään yllä, jos tehtävään on valittu jo joku?

    Toivotan itselleni ja lapsilleni tsemppiä. Mulla alkaa nyt se aika kun voin keskittyä itteeni (liikunta ja laihdutus) ja viimein voin panostaa myös blogiin. Toki mä haluisin töitä, että saisin sitä rahaa, että saan ne osamaksut pois ja opintolainaa voisin maksaa pois hyvällä omallatunnolla.

    maanantai 7. toukokuuta 2018

    HopLop elämys lapselle

    *Kaupallinen yhteistyö Adtraction ja Offerilla

    HopLop, paikka jossa vanhemman ei tarvitse sanoa ei. Anna lapsen hullutella ja päästä itsekin ilo irti. Sain Adtractionilta viestiä mahdollisuudesta päästä tekemään yhteistyötä Offerilla kanssa. Vaihtoehtoina seuraavat HopLop paikat: Konala, Ruoholahti ja Varisto. Katselin kartasta missä Konala sijaitsee ja huomasin, että se on lähimpänä paikkaa missä vietimme yömme tuona viikonloppuna. Samalla reissulla oli tosiaan lapsimessut meillä.

    Olemme käyneet vain vähän tälläisissä sisäleikkipuistoissa ja haluisin käyttää lapsia enemmänkin tälläisissä. Meistä lähin taitaa olla Vuokatissa ja sielläkin haluan joskus lapsia käyttää. Meillä on takana vain yksi HopLop kokemus Oulusta siskoni luona ja se oli myös mahtava paikka, mutta pakko sanoa että tämä HopLop oli paljon isomman oloinen. Rakastin Konalan HopLopin sisäänkäyntiä se oli niin ihanan viidakkomainen luola johon kävellä.



    HopLopin asiakaspalvelu oli mielestäni mahtavaa, huonoa on jos on vauva matkassa ja tilaat jotain sun pitää käydä itse hakemassa se tilaus, kun se laite joka sulla on matkassa ilmoittaa että voit hakea tilauksesi. Tilauksen hakeminen vauvan kanssa on haastavaa, jos ei ole ketään vahtimaan sitä vauvaa siksi aikaa. Mutta itse ateria oli todella hyvänmakuinen ja täyttävä. Itse herraa ei saanut ruokailemaan, koska halusi kovasti olla pallomeressä ja rakennella pehmopalikoilla seinää. Pääasia että herra viihtyi.

    Myös miehen siskopuoli oli lapsineen matkassa ja tarjosin samalla tämän elämyksen heillekin. Ilmeisesti tykkäsivät myös. Itse olisin ehkä halunnut viettää enemmän aikaa ja päästä kokeilemaan mm. laservaloilla toimivaa paikkaa, se jäi kokematta. En tiedä onko Oulussa sellaista olemassa? Tosi hankala vauvan kanssa olla tälläisessä paikassa ja toista kertaa kun sen koen niin raskasta kantaa vauvaa käsissä. Plussaa on se, että löytyy sohvanurkkaukset missä aikuiset saavat istua rauhassa, kun lapset touhuaa. Sohvalla pystyy myös hyvin imettämään.



    Meillähän tosiaan kävi niin, että kadotin muutaman kerran herran HopLoppiin ja pahemmin messuilla, mutta ei siitä enempää. HopLopissa ehkä enemmänkin oma syyni, kun sanoin hänelle että hän saa mennä leikkimään. Jäin ottamaan neidiltä ulkovaatteita pois. Lähdin sitten etsimään missä se herra on, kyllä minä kiipeilin korkeilla paikoilla. Miksiköhän, koska Oulun HopLopista kokemani mukaan herra ei tykännyt kauheasti kiivetä ja laskea. Yllätys herra oli pallomeressä? Olisi pitänyt osata arvata, koska siellähän hän Oulussakin viihtyi. Neiti taas ei tykkää pallomerestä vaan pelkää, jos joutuu sellaiseen. Kyllä sylissäni jotenkin viihtyi siellä istuen.

    Olin päättänyt, että käydään eka HopLopissa ennen lapsimessuja koska todetusti energiankulutus jossakin saa lapset väsähtämään ja niinhän se kävi tuoltakin lähtiessä. Yllätyin myös siitä, että herra lähti sieltä reippaasti matkaan eikä tapellut vastaan, yksi syy oli varmaan se että olin luvannut hänelle jo ennen koko reissua, että messuilta ostetaan joku auto hänelle.


    Konalan HopLopista tuli kyllä mun yksi lempi paikoista. Sen sijainti oli niin jännässä paikassa, koska hissillä piti mennä ylöspäin ja se oli ihanan syrjäisessä ja rauhallisessa tilassa. Ei helposti arvaisi, että samassa rakennuksessa, jossa on peruskauppa olisi yläkerrassa HopLop jossa samaaan aikaan lapset temmeltää, kun toisaalla käydään peruskauppareissulla. HopLopin löytäminen ei ollut vaikeaa, koska sisälle astuessa oli jalanjäljet joita seurata ja hissin ovessa luki missä kerroksessa HopLop on. Myös alueelle pääsimme helposti julkisella bussilla, josta ei ollut pitkä matka kävellä HopLoppiin.

    Minusta tämä HopLop ansaitsee kouluarvosanoin 9, koska jokainen paikka kaipaa aina jotain muutoksia mutta muuten todella viihtyisä paikka. Iso alue ja paljon tekemistä, kiipeilypaikkoja ja laskupaikkoja. Hyvin merkityt alueet iän mukaan ja myös mahdollisuus viettää aikaa vauvan kanssa, vaikka vauvoille voisi olla kivempi oma pieni leikkitila sillä välin kun isommat leikkivät ympärillä.



    Tykkään HopLopin ruoka ja juoma valikoimasta vaikka hinnat onkin korkeammat niin pakko myöntää, että kyllä niistä silti mielellään maksaakin enemmän. Myöskään mun mielestä lipun hinta 16€ (yli 3-vuotiaasta) ei ole paha, kun yhtäjaksoista leikkiaikaa on todella paljon. Periaatteessa niin kauan kun paikka menee kiinni. En tiedä onko kukaan viettänyt kokonaista päivää tuolla. Välillä on tosiaan kiva käyttää lapsia tälläisissä paikoissa kuluttamassa energiaa ja itselle sellainen huokaisu hetki. Varmasti helpottaa kun kuopuskin lähtee kunnolla liikkumaan veljensä perään. 

    HopLop sivuilla näkyy, että 1-2-vuotiaan lippu maksaa 10€, tätä en ole huomannut aiemmin. Oulussakin maksoin herran lipun 16€ vaikka hän oli silloin 2-vuotias hupsis. Valikoimassa on myös näköjään kiipeilylippu yli 3-vuotiaille ja aikuisille hintaan 21€, olisipa joskus huippua päästä kokeilemaan kiipeilyä. 10xSarja liput on muuten halvempia (120€) ja ovat voimassa vuoden ostopäivästä. Voit viedä vaikka koko suvun HopLoppiin!


    HopLopissa voi myös järjestää eri teemaisia synttäreitä. Lapset saavat mielensä mukaan leikkiä ja välillä kuuluu kuulutus, että nyt tämän nimisen synttärisankarin juhlijat tänne huoneeseen. Mielestäni aika hauskaa, omassa lapsuudessahan meinattiin että oltaisiin pidetty mäkkärissä synttärit mutta ei koskaan toteutettu. Haluan kyllä joskus järkätä lapselle HopLop synttärit olisi kyllä aivan ihanan mieletön kokemus lapselle.

    Maanantaista torstaihin juhlija pääsee karkeloihin 5 euroa edullisemmin. Hinnat alkaen 18,90€/lapsi (viikonloppuisin alk. 23,90€) Tässä taas tullaan siihen ikuisuus kysymykseen kuka juhlat maksaa? Itse järjestäjän perhe vai jokainen oman osuutensa? Eihän se ole kiva, jos jollakin ei ole varaa maksaa tai jos järjestäjä maksaa tämän osuuden jolla ei ole varaa ja sitten toiset nyrpistää nokkaa kun he joutuvat maksamaan osuutensa. Mitä mieltä te olette kuka maksaa tälläiset "isommat" pirskeet? Vai jos teillä kokemusta tälläisistä synttäreistä miten teillä on toimittu?

    Mutta tää oli aivan mieletön kokemus kiitos siitä Adtraction ja Offerilla, ollaan kyllä toistekin menossa HopLoppiin!



    Ootko sä käynyt HopLopissa? Minkälaiset kokemukset sulla paikasta on?

    Edit: meinasin ihan unohtaa HopLop lahjakortin arvonnan 🙈
    Mikä kolmesta kaupungista on paras; Konala, Ruoholahti vai Vantaan varisto? Vastaamalla tähän ja laittamalla sähköpostin alle olet mukana HopLop lahjakortin arvonnassa. Arvonta aikaa on 15.5 klo 20 asti 

    perjantai 4. toukokuuta 2018

    Epätoivoinen

    Mulla on tosi epätoivoinen olotila tällä hetkellä. Mun mieliala saattaa vaihdella paljon. Joku päivä en ajattele mitään negatiivista ja joku päivä paljonkin. Tällä hetkellä mun olotila on siksi huonompi, koska ajattelen etten saa koskaan työtä ja mun eläke on tosi mitätön.

    Jos et ole lukenut mun edellistä postausta niin tässä linkki siihen. 

    Vaikka mun CV on täynnä pätkiä täynnä kokemuksia, ei mulla silti ole koskaan ollut vakituista työpaikkaa. Ja sellaisen haluisin, jotta joskus mä voisin elättää itteni myös yrittäjänä joko osa-aikaisesti tai ehkä täysin itsenäisesti. Toki se on haave siellä tulevaisuudessa ja sinne tähtään. Mutta tän hetkisen tilanteen takia se työ ja sen mukana tuoma kokemus ja palkka auttaisi mua.

    Mulla oli tänään astmakontrolli ja kaikki on tosi hyvällä mallilla. Keuhkoja kuunteli ja sanoi ettei arvaisi, että kyseessä astmaatikon keuhkot kun kuulosti kuulema hyvälle. Mitään rasitus ja muita kohtauksia mulla ei ole moneen vuoteen ollut. Tosin spirometria koe meni päin puuta, koska se tekniikka on haastavaa mulle. Muuten Pef-seurannassa menee ennen lääkettä ja lääkkeen jälkeen aika samoilla mittatuloksilla. Myös pituus ja paino katsottiin ja yllätys olin kasvanut pituutta. Oikeesti mitä? Mä olen aina luullut että en kasva enää mutta näköjään aikuisiällä sekin on mahdollista. No kaikki menee astman osalta normaalisti jatkossakin. Olen miettinyt kyllä, että koska voin lopettaa lääkityksen? En ole koskaan uskaltanut kysyä asiaa tai edes tuota miksi kasvan pituutta? Kyllä painosta kysyi oonko ollut pienestä asti painava? Kerroin että mulla on ollut anoreksia ja nyt ylipaino (raskaudet) ja että olen yrittänyt epätoivoisesti laihduttaa. Suositteli laihduttamaan, koska tulevaisuudessa voi olla sokeritautia ja muuta diagnoosia vastassa ja sitähän en itselleni halua.

    Esikoinen aloitti hoidon tällä viikolla ja joka päivä on mennyt paremmin. Myös reippaasti lähtee kotiin sieltä, joka oli entisessä hoidossa vaikeampaa. Myös meidän neiti menee ekaa kertaa hoitoon sinne maanantaina ja viettää toukokuussa satunnaisesti päiviä siellä. Saa nähdä miten pärjää. Itseä eniten huolettaa ruokailu, mutta mua on tsempattu paljon siinä ja toivotaan parasta. Myös palaverissa puhuttiin tästä ja myös siitä, että antaa vaan suoraan normi maitoa hoidossa. Sillä ollaan muutenkin totuteltu häntä siihen. Imetys jatkuu sen mukaan kauanko neiti haluaa eli hoitopäivinä aamu, ilta ja yö aikoihin ja toki vapaapäivinä. Haluan uskoa siihen, että neiti syö vielä joskus perusruokaa. Neuvolassa sanoivat, että voi olla ettei ole tottunut vaan ruokaan vaan makeaan enemmän. Joka voi olla osittain mun oma syy, koska aloitettiin päärynällä. Eikä niin, kuten esikoisella perunalla. Tuntuu että syytän tästä aika paljo itteeni. Mutta me kyllä syötiin päärynää n.5 päivää ja sitten kokeiltiin perunaa tai porkkanaa.
    Tällästä tähän palaan. Hyvät illan jatkot teille!

    sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

    Mistä töitä äidille?- Muita kuulumisia

    Maaliskuussa loppui vanhempainvapaa. Jäin kotihoidontuelle, netto ansiot olisivat olleet todella pienet joten hain myös työmarkkinatukea. Valitettavasti sain myös tietää, etten saa kuntalisää koska toinen on hoidossa. Joten kh-tuki jäi minimaaliseksi. Nyt 1.5 alkaen elän pelkän työmarkkinatuen varassa.


    Meille tuli tilanne, että esikoisen hoitaja jäi saikulle. Lapsi tuli flunssaan ja vietti viikot kotona eikä päässyt varahoitoon. Päivähoitotoimistosta soitettiin, että hoitajan saikku jatkuu, hän pitää vuosilomat ja jää eläkkeelle. Tämä tuli aivan shokki uutisena meille, tunne oli samanlainen kuin mitä koen joka päivä kuin eläisin painajaisessa ja tämä on pelkkä vitsi. Edelleen ajattelen näin kuolemasta mikä minua kosketti tammi-helmikuun vaihteessa. Tämä iski aivan samalla tavalla vasten kasvoja ja en osaa käsitellä asiaa varmaan koskaan. 

    Meillä olisi ollut 2 viikkoa varahoitopaikka varattuna ja eivät tienneet minne esikoinen joutuu hoitoon. Toisaalta sain kuulla että hoitopaikat on tiukassa. Tein vaikean päätöksen, jota tosin olin harkinnut jonkun aikaa. Päätin irtisanoa hänet hoidosta, näin tilanne oli taloudellisesti parempi koska saisin kuntalisän, mutta oman jaksamisen kannalta se oli huono päätös. 

    Tämä ajanjakso on kestänyt hieman alle kuukauden ja se tuntuu nyt ikuisuudelta, kuin siitä olisi pidempi aika. Nyt 1.5 alkaen on esikoinen aloittamassa uudelleen hoidon ja hain paikan myös pienemmälle. Vaikka ajattelen, kokoajan hänen pärjäämistä hoidossa koska hän ei syö ruokaa ja on suurimmaksi osaksi rintamaidolla. Olen saanut tsemppaavia sanoja, että kyllä lapsi syö kun nälkä tulee jne... Onneksi ei ole kun enää kuukausi ja hän on vuoden. Joten siirtyy samaan ruokaan ja juomaan kuin mekin. Minulle myös ehdotettiin pienimmän laittamista hoitoon osa-aikaisesti jotta saan sitä kaipaamaani omaa aikaa. Tuntuu niin hullulta, että se pitää hakea näin viranomaisten näkökulmasta. 


    Esikoisen aikaan saimme perhetyön kautta omaa/yhteistä aikaa. Kävimme kaupassa ja teimme omia juttuja, sillä välin kun hän vietti aikaa lapsen kanssa. Kävi kirjastossa, vaunulenkillä sekä leikkipuistossa. Teki myös kotitöitä. Jätimme aina avaimen paikkaan mistä hän saisi sen varalta, jos tulee takaisin ennen meitä. Mutta tämä perhetyö joka meillä nyt on on aivan erilainen. Asiat tehdään yhdessä, he eivät tee kotitöitä ja en saa omaa aikaa. He eivät katso lapsien perään, että pääsisin tekemään omia juttuja esim. Lenkille tai uimaan matkaa.

    Kotihoito myös käy meillä. Käymme perhekerhossa yhdessä ja loppuaika jää jollekin kotityölle. Sopimukseen lisättiin tunti lisää. Kotihoidon tunnit eivät riitä enempään, koska on muitakin asiakkaita. Muuta apua on saatavilla myös silloin tällöin eli tukiperhe ja tutut. Virallista apua on saatavilla yhteensä 6 tuntia/vko ja se on minusta hyvä määrä. Mutta kukaan taho ei auta saamaan äidille sitä omaa aikaa? Jota eniten kaipaan, oikeasti miksei sellaista ole keksitty tai edes olemassa? 🙀

    En muista koska viimeksi kävin uimassa matkaa. Muistan että mies taisi katsoa nuorimman perään ja esikoinen oli tukiperheessä silloin. Tästä on aikaa varmaan päälle kuukausi. Olisihan se kiva, jos pääsisi useamman kerran viikossa käymään uimassa. 


    Entäs parisuhteen yhteinen aika? Ei, meillä ei ole sellaista. Ehkä joskus esikoisen aikaan käytiin muutaman kerran leffassa. Nyt toisen jälkeen ei olla käyty leffassa.  Jos meillä on yhteistä aikaa se menee yleensä siihen, että katsotaan leffa kotona ja näpytellään puhelimia tai konetta. Tosin ei meillä ole ollut yhteistä aikaa, kun aina on pienin seurassa sen tissin takia. Oli meillä se yksi kerta, tosin järjestelin pienimmän vaatteita, kun olin ensin käynyt uimassa ja kirppiksellä sekä syömässä.


    Mitä minä haluisin parisuhteesta, perheestä ja itseltä? 

    Yhteistä aikaa enemmän. Haluisin käydä ulkoilemassa, leikkipuistoissa ja kävelyllä myös perheenä. Haluisin, että mies kävisi lasten kanssa vaunuilemassa ja kävelyllä, veisi  leikkipuistoihin  (ulko/sisä). Viettäisi isä-poika/isä-tyttö aikaa ja tekisi niitä muistoja lapsille, kuten minä reissaan lasten kanssa ja käytän eri paikoissa. Haluisin käydä yksin lenkillä aikaisin aamusta ennen kuin kukaan herää ja illasta ennen nukkumaanmenoa. Käydä uimassa matkaa monta kertaa viikossa. Haluaisin käydä yhdessä ja perheenä hotellissa olemassa yötä ja kylpylässä uimassa. Käydä rentoutumassa jossain hieronnassa ja laittaa ripset sekä kulmat. Käydä yhdessä ravintolassa ja keikoilla. Olisin viemässä miestä Portion boys keikalle kun hän kuuntelee heidän biisejään, mutta mies ei innostunut asiasta ja tämä olisi hänen synttärilahjansa minulta. Mitä oikeasti tehdä ihmisen kanssa, joka ei innostu julkisista tapahtumista? Haluisin että mies kävisi vaikka töiden jälkeen isossa kaupassa tekemässä viikon ostokset sis.vaipat ja vauvaruoka sekä terveellinen ruoka. Muutaman kerran olen joutunut käymään yksin leffassa, johon miehen olisi pitänyt tulla mukaan. En tiedä tietääkö kovin moni sitä pettymyksen tunnetta minkä toinen aiheuttaa poissaolollaan? Tässä suhteessa ei minusta myöskään kovin muukaan asia ole kunnossa, okei sillon tällöin yllätetään toinen että ostetaan tälle jotain mutta ei muuta. Ei sanota että rakastetaan, ei halata, ei pussata, voisiko sanoa ei yhtikäs mitään. Monesti tuntuu että me vaan ollaan vanhempia ja hoidetaan lapsia ? Eikä olla toisille mitään? Itse haluisin toisesta niin paljon enemmän ja paremman. Sellaisen perheen mitä muualla nään ja kuulen sekä luen. Sama harrastukset lapsien kanssa, missä se yhteinen tekeminen ja kannustus? Entä vaipan vaihto? Vaatteiden vaihto? Kotityöt? Toivoisin vaan hieman enemmän tsemppausta tähän hommaan. Toivoisin hieman enemmän myös sitä omaa ja yhteistä aikaa. 


    Mitä minä olen?

    Olen koukussa kännykkääni ja sen sisältöön. Kauempana asuvat eivät tätä ilmeisesti ole huomanneet. Osaan myöntää asian mutta en tiedä mitä voin asialle tehdä. Minulla ei ole täällä kavereita keiden kanssa viettää aikaa. Minulla ei ole oikeastaan täällä yhtikäs mitään. En edes tiedä miksi asun täällä. Haluisin muuttaa isommalle paikkakunnalle jossa olisi paremmin töitä ja kouluja. Haluisin löytää itselleni ystäviä joiden kanssa käydä lenkillä, nähdä melkein päivittäin. Harrastaa yhdessä ja jutella kaikesta maan ja taivaan välillä. Jotka tukisi kun on vaikeaa. Tekisi extemporena juttuja esim. Ottaisi lapset hoitoon, jotta saisin levätä ja saisin omaa aikaa. Joka sanoisi mulle "mä otan nyt lapset ja sä saat tehdä mitä huvittaa. Tässä sulle rahaa osta itselle jotain tai käy jossain. "Haluisin sellaisia tosi ystäviä ympärilleni. Sellaisia jotka ei pelkää ottaa vastuuta ja jotka ymmärtävät mua ja mun tunteita sekä puheita. 

    Haluisin saada mun yrityksen pyörät pyörimään jotta voisin elättää perheeni sen avulla. Mutta olen vasta ihan alussa hommassa ja ongelmana on mun osamaksut jotka jarruttaa mun menestyksen aloitusta. Työttömän tienesti on vain työmarkkinatuki. Mistä saada töitä touko-heinäkuulle täältä? Mollissa näkyy vain 29 työpaikkaa ja suurin osa mies alan hommia ja moni vaatii koulutuksen, jota mulla ei ole. Kajaanin osuus on 222 paikkaa auki mikä huomattavasti parempi. Toki piilotyöpaikkoja myös on ja joku sanoi että täällä pitäisi olla jokaiselle työttömälle kuulema työpaikka auki mutta mistä kummasta ne löytyvät ? 

    Opintolainan takaisin maksukin alkaa pian. Olisihan se ihana saada kunnon palkkaa, jolla elättää perhe ja maksaa osamaksut sekä opintolainaa pois. Tuntuu ihan hullulta ja ihan itkettää että on käyny koulun mutta ei koskaan ole päässyt oikeita töitä tekemään. Tuntuu tyhmältä että koulun käynyt ja ei ole töitä lähimaillakaan. Ja kuitenkin ikää mittarissa jo 24-vuotta. Voisin itkeä verta, koska tätäkö todellisuus on. Mä pelkään, etten saa ikinä töitä tai palkkaa ja mun eläke olisi tosi pieni. En mä sellaista elämää halua elää. Haluan elää mun unelmia kohti. Olen käynyt työpaikkahaastattelussa oikeastaan kerran ja mua ei valittu. Puhelinsoiton kerran saanut, jossa sanottiin ettei mitään ole nyt tarjolla. Oikeasti? Miksen mä saa töitä mistään? CV:kin on normaalia pidempi verrattuna ikääni. Koska siellä on kaikki mahdolliset työharjoittelut mukana.


    Joten please, kertokaa mulle mistä mä saan töitä? Että palkka olisi parempi kun työmarkkinatuki?  Joka sopisi mulle (astma, allergia; appelsiini,omena, kiiwi ja mango, herkkä iho ja hajuyliherkkyyttä, koivu, pöly, heinä, kissa) ehkä mahdollisuuden jatkaa töissä joka tukee(esim.työharjoittelupaikkana) merkonomi opiskelua työvoimapoliittisesti.

    Toinen vaihtoehto on että tuet yritystäni Pehmoinen ostamalla tuotteita itsellesi jolloin minä saan täytettyä aktiivimallia vähintään  241€/kk yrittäjän ansiosta. Psst! Kurkkaa Pehmoinen face siellä 30.4 asti tarjousta Travel Kit matkapakkauksesta ja mineraalimeikeistä.

    Mä olen oikeasti ihan pulassa tän työpaikan suhteen. Haluisin päästä toteuttamaan mun unelmia yrittäjänä mutta osamaksut, opintolaina ja surkeat tulot jarruttaa mua. Siksi haluan nyt heti löytää keinot päästä jalkeille.

    tiistai 17. huhtikuuta 2018

    Lapsimessujen tärpit

    * Kaupallinen yhteistyö Lapsimessut/ Messukeskus

    Olethan sinäkin tulossa vuoden parhaimpaan tapahtumaan Lapsimessuille? Minut voit bongata sieltä lauantaina. Tässä teille muutamia messutärppejä, olkaa hyvät!


    Tunnekasvatus värityskirja Library of Feelings / Tunteiden Kirjasto. Kirja on messuilla alehinnalla 22,90e - sekä kaupanpäälle saa Tunnetarra-arkin, jota on saatavana vain messuilla.

    Hammaskeiju-ksylitolipastillit maisteltavissa ja ostettavissa messuhintaa.
    Pienet ja isot pakkaukset nyt edulliseen messuhintaan ja ilman toimituskuluja!

    Tervetuloa Lapsimessuille tutustumaan POMPdeLUX ss18 -lastenvaatemallistoon!

    Kampanjatarjouksena messuilla saat 20% alennusta kaikista perusvaatteista, alusvaatteista ja yöasuista!
    Kaikkiin messutilauksiin saat mukaan POMPdeLUX -julisteen ja yli 70€ tilauksiin saat lisäksi lahjakassin. :)

    Emma's & Mama's osasto 6f76
    Ihanat puiset leikkiruoat 2€ / kpl

    Kaikki puiset irtoleikkiruoat 2€/kpl. Erittäin laadukkaat ja katsetta kestävät ruoat nyt vain 2€/kpl. Ajan patina muokkaa ruoista aina vain kauniimpia. Paljon vaihtoehtoja.


    Oot niin ihana mm. jaossa osastolla virallinen messujen kanssa yhteistyössä tehty Lapsimessut-sivu vauvakirjaan. 💛

    KAIKO mukana Lapsimessuilla osastolla 6e20! Helanseerataan messuilla ensimmäisen naistenvaatemalliston  ja
    kevään lastenvaatteet ovat kaikki tarjouksessa viikonlopun ajan. Lisäksi jokaiselle päivälle omat tarjoustuotteet tasarahalla! 

    VALKAMA mukana lapsimessulla osastolla 6e20. Esillä uusi vaatemallisto ja kevään suloiset kuosit headwrapeissa, sekä uunituoreet polvisukat. Kaikki tuotteet valmistettu Suomessa.
    Kotimaiset lastenhuoneen julisteet, KirpunKodin löytää osastolta 6h10. 





    Siluettiverstas löytyy osastolta 6g18. Osastolla on esillä puutuotteiden lisäksi myös uusi Luppaset vaatemallisto 

    Tarjouksia on mm. Valaisimet 52€ (norm.62€) ja pupu-legginsit 39€ (norm.42€) Tuotteet valmistetaan Suomessa







    Kotimaiset lastenhuoneen julisteet, KirpunKodin löytää osastolta 6h10. 

    Lanseeraavat Kati Aksila-Konnoksen kuvittaman/ taittaman ja Reetta Koiviston kirjoittaman Mestaripiirros, keskosen oma vauvakirja. Paljon messutarjouksia ja poistotuotteita hurjan hyvään hintaan. Tervetuloa moikkailemaan! 


    Kiddow löytyy osastolta 6g40, uusi väri suositusta lappuhaalarista julkaistaan messuilla, lisäksi uutuutena T-paita!
    Swetarit ja muut uudet lappuhaalarit myös mukana messuilla


    Iloinen Heppu löytyy osastolta 6k69.
    - Kaikki laadukkaat PlanToys-puulelut -20% (tarjous on jo voimassa kaupalla)
    - Arvonta: Voita ihana Affenzahn reppu ja reppuja on myös myynnissä osastolla.
    - Vaihtelevia ylläreitä, mitä millekin päivälle mahtuu mukaan 


     SOMAlla myös kaikki tuotteet tarjoushinnoin😍

    Hauska Happy Hopperz hyppylelu Lapsimessuilla vain 15€
    Tule noutamaan valikoimamme viimeiset Happy Hopperz pompittavat lelut! Mahtavan suosion saavuttaneet hyppylelut myydään messuilla huimalla alennuksella.

    Messuhinta vain 15€ (norm. 39€)

    Mitä sä odotat eniten messuilta?

    Välikausivaatteet Reimalta

    * Kaupallinen yhteistyö Reiman kanssa.


















    Onko teillä jo hommattu välikausivaatteet? Jos ei niin nyt olisi Reimalla kaikki ulkoilutakit -20% alennuksessa 22.4 asti. Onko asukokonaisuuden yhdistely hankalaa? Inspiraatiota voit hakea vaikka täältä.


    Reimalta löytyy myös aivan ihastuttava sadeviitta sävyissä pink ja navy ja koot menevät 98-140cm, joten valinnanvaraa löytyy. Kannattaa tsekata myös alelaari, koska siellä on mm. uikkareita ihanaan alehintaan. Minun omaksi lemppariksi nousee tämä söpö vihreäraidallinen sadetakki. Kuoseja takista on valittavana paljon, joten varmasti se lemppari sieltä joukosta löytyy.


    Uusia kevät- ja kesävaatteita pääset katsomaan täältä. Siellä on mm. ihanat Reimatec Wetter Wash kengät. Valittavana on useita värejä ja koot menevät 24-38. Joillakin aikuisella saattaa olla pieni jalka, joten voin vain suositella lastenosaston kenkiä. Itselläni oli talvella lastenpuolelta Viking goretexit ja aivan ihanan lämpimät ja vedeltä sekä tuulelta suojaavat ovat sekä kestivät hyvin talven käytössäni.

    Joko muuten olet Reima Clubissa mukana? Saan parhaimmat edut ja houkuttelevia kutsuja sekä mahdollisuuden osallistua tuotekehitykseen sekä paljon muuta. Suosittelen siis liittymään.

    Mitkä on sun lempparit Reiman kevät- ja kesämallistosta?

    Kuvat: Reima

    Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...