sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Ajatuksia äitiydestä

Sain tämän haasteen Pandamama -blogista. Hän on haastanut kaikki verkostobloggaat tekemään samanlaisen "omahaastattelun" blogiinsa. Uusimmassa Kaksplus-lehdessä on Essi Hellénin haastattelu, joka oli tehty muutamien väitteiden muodossa. Tässä siis hieman pidempi pohdiskelupostaus.

Hyvä äiti synnyttää alateitse.
Moni nainen sanoo, ettei ole synnyttänyt jos on joutunut sektioon. Se on yhtälailla synnytys, jos sektiolla vauva syntyisikin. Toki kokemus on täysin erilainen. Minulla on kokemusta vain alateitse synnytyksestä ja sektioon joutuminen olisi minulle pelottavaa, koska pelkään jostain syystä sitä. Pelkään etenkin nukutusta, jos en koskaan herääkään siitä. Toki siinä voi olla hereilläkin, mutta se olisi ehkä kammottava kokemus minulle. Mutta omalta osaltani olen erittäin tyytyväinen siihen, että olen synnyttänyt kaksi lasta alateitse.


Hyvä äiti imettää vähintää vuoden.
Pulloruokinta ei ole pahaksi, osa ei halua imettää ollenkaan ja osalle pulloruokinta saatta osua kohdalle vaikkei sitä haluisi. Esikoisen kohdalla imetys epäonnistui ja tämä tuntui pahalle, mutta lapsi elää ja kasvaa pulloruokinnallakin yhtä hyvin. Toisen kanssa on pian 6 kuukautta imetystä takana ja olen koko sen ajan elänyt yhtä vuoristorataa. Imetys jakaa mielipiteitä suuntaan ja toiseen.

Toisaalta tahtoisin, että joku toinenkin voisi ruokkia lastani pullosta. Tällöin saisin itsekin aikaa tehdä muuta kuin olla tissistä kiinni. Toisaalta taas se on helppoa, kun maito on valmiiksi lämmintä ja ei tarvitse kuin tarjota. Taapero imetystä myöskään moni ei ymmärrä. Itse taas hyväksyn sen, enkä ihmettele yhtään. Tietysti ajattelen, että imetys on päättynyt jo siinä kohtaa kun lapsi menee kouluun. Myös ihmettelen tässä kuinka se maito voi riittää niin monta vuotta. Imetän itse vauvaani niin pitkään kuin hän haluaa ja vierottaa itsensä siitä pois kun hän on valmis.

Kun lapsi syntyy, hän tulee osaksi meidän elämäämme. Meidän elämämme ei muutu.
Esikoisen kohdalla elämä muuttui täysin ja kaikki piti opetella ihan alusta. Toisen kohdalla elämä on rennompaa, mutta vaatii silti pientä suunnittelua menojen suhteen. Toinen lapsi tuli osaksi elämää ja se ei muuttunut kovinkaan paljoa.


Kunnon äiti tuntee syyllisyyttä, jos ei ole vauvansa kanssa.
Esikoisen kohdalla tunsin tätä aika paljon, toisen kohdalla taas en varmaan tunne tätä. Mutta tämä toinen ei olekaan ollut kuin ehkä puoli tuntia maksimissaan ilman minua. Joskus siis kun tuttu tullut kylään ja meillä ollut menoa kauppaan, niin vahtinut lapsia sen ajan. Kun ei tätät tyttöä voi jättää ilman minua koskaan, koska tissitakiainen. Tietysti päivittäin toivon, että saisin päivän ilman lapsia. Se on hankalaa niin kauan kuin imetän, mutta päivä kerrallaan tässä edetään. En malta odottaa sitä, että tyttö leikkii veljensä kanssa kahdestaan ja pääsen tekemään omia juttuja sillä välin.

Vanhemmuus ja sen askareet on mahdollista jakaa 50-50.
En oikein usko tähän jakoon. Vanhemmuudessa olen kiinni melkein 100%. Luinkin Kaksplus lehdestä, että uni on tärkeämpää kuin kotiaskareet ja ne askareet onkin jääneet vähemmälle. Onneksi meillä käy kotihoito, joten saan rauhassa keskittyä vauvaan ja samalla nukkua.


Hyvä äiti on kotona vähintää vuoden, mielellään kolme.
Esikoisen aikaan jouduin pakottamaan itseni olemaan kotona vuoden ja varmaan tästäkin olen vähän päälle vuoden kotona. En ole semmoista kotiäiti tyyppiä vaan kaipaan sitä tekemistä itselleni, joko opiskelun tai töiden muodossa. Etäopiskelukin voisi olla vaihtoehto, mutta sitten se sosiaalinenpuoli jää pois ja kavereita ei tule. Olisin kotona kolmekin vuotta, mutta kun en vaan ole sellaista "tyyppiä". Nostan kyllä hattua niille kotiäideille, jotka ovat kotona kolmekin vuotta vaikka rahatilanne olisin huono jne... Enitenhän tähän varmaan vaikuttaa rahatilanne perheissä. Toki syitä on varmaan monia, oma syyni on tämä edellä mainittu.

Äidillä on isää tärkeämpi rooli lapsen tunne-elämän tukemisessa.
Ei kyllä varmaan pidä paikkaansa. Molemmilla on varmasti tärkeä rooli tunne-elämän tukemisessa. Minusta kyllä tuntuu että poika ottaa enemmän mallia isästään ja tyttö äidistään, riippuen toki perhetilanteesta.

Nainen voi saada kaiken: kunnianhimoisen uran, tasapainoisen perhe-elämän ja mielekästä omaa aikaa.
Ehkä, kaikki on vain kiinni suunnitelmallisuudesta. Kaikesta voi haaveilla ja haaveet voi saada todeksi.


Vauva tuhoaa parisuhteen ja etenkin seksielämän.
Olen lukenut että, moni pari eroaa ensimmäisen vauvavuoden aikana ja olen nähnyt tämän läheltä. Ennen esikoisen syntymää tämäkin on ollut lähellä ja varmaan senkin syntymän jälkeen. Seksielämään moni sanoo, että lapsi on vain hidaste eikä este. Itse sanoisin tähän myös syyksi väsymyksen, ainakin omalta osaltani se syö paljon. Monella varmasti lapsen syntymä ei vaikuta seksielämään ja asiat suunnitellaan. Mutta meillä se menee kyllä kiinnostuksen ja sen mukaan onko aikaa, eniten oman jaksamiseni mukaan. Sanotaanko näin että kuukauden saldoksi saataa muodostua jopa 2 kertaa. Auts....

Hyvä äiti jaksaa leikkiä nukeilla.
Nukeilla on kyllä varmaan huono ilmaisu, toki riippuu varmaan lehden jutusta. Mutta kyllä poikakin voi leikkiä nukeilla. Meidän poika ainakin on leikkinyt nukeilla. Lapset saavat minun puolestani kasvaa sellaiseksi kuin itse haluavat ja leikkiä sillä millä tykkää. Tässä taas äidin jaksamisesta sen verran, että oma jaksamiseni on kortilla ja leikkisen suhteen se on todella minimissä. Lähinnä lapset siis leikkivät yksin tai keskenään.


Äitiys tekee tytöstä naisen.
Minusta nainen on nainen kun menkat alkavat. Lähinnä naisellisen olotilan ja ulkonäöllisesti voi saavuttaa muullakin tavalla, jokaisella on varmasti se oma kohtansa tuntea itsensä naiseksi.

Kaksi lasta on täydellinen perhekoko.
Monessa perheessä tämä onkin se perheen kokoonpano. Meillä taas ei olla päätetty lasten määrää. Itselle olisi sopiva 6-10 lasta ja miehelle 12-16. Okei ehkä miehen lapsikoko on suuri, mutta itse ajattelen, että tulee niin monta kun on tullakseen, ainakin tällä hetkellä ajatukset ovat olleet monta vuotta jo nämä. Nyt ainakin muutaman vuoden pidän taukoa lapsista ja keskityn sitten itseeni opiskeluiden tai töiden osalta, jne...

4 kommenttia:

  1. Hyviä vastauksia ja tosi mielenkiintoisia ajatuksia sinulla.
    Minäkin otan kopin tästä haasteesta :)

    VastaaPoista
  2. Mulla alkoi kuukautiset 11-vuotiaana, ja en todellakaan ollut silloin nainen (sori, tämä pisti tosi inhasti silmään ja haluan avautua). Muutenkin mua inhottaa naiseuden yhdistäminen alapäähän - tunnen paljon naisia (ihan oikeita naisia) joilla on penis, tai joilla on intersukupuolisuuden piirteitä. Ja silti, ilman menkkoja, he ovat naisia.

    Mutta muuten tosi hyvää pohdintaa. En kovin usein kiinnostu äitiyspostauksista, kun se ei ole mua juurikaan kiinnostava aihe enkä tiedä, hankinko ikinä lapsia tälle ylipopuloitetulle planeetalle. Mutta mun mielestä on hienoa, että tällä tavalla rikotaan äitiyteen ja vanhemmuuteen liittyvä tabuja. Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla rakatava vanhempi :)

    VastaaPoista
  3. Mulle sanottiin pienenä että tulee naiseksi kun menkat alkaa sillä tuon sanoin 😄 vaikka tosiaan se ei mene ihan niin.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...