tiistai 3. lokakuuta 2017

Mummilassa & ukkilassa

Miten mummila ja ukkila eroaa toisistaan?

Kuva: Pixbay
Isäni asuu Etelä-Suomessa, joten lapset eivät ole siellä vielä käyneet. Pohjois-Savon omakotitalossa kyllä kesällä käytiin. Äitini taas asuu Pohjois-Savossa, joten näämme häntä enemmän. Miehen puolelta taas käymme usein hänen mummonsa luona.

Lapsuuden kotini on siis maalla. Hyvää siellä on se, ettei autoja kulje siellä paljon. Ympäristössä on paljon metsää ja ojia, joten lapsille on turvallista olla siellä ja leikkiä. Ulkona on paljon tilaa olla ja mielikuvitus on vain rajana. Sieltä löytyy meidän lapsuuden leikkimökki ja keinut sekä paljon leluja.

Miten tämä sitten eroaa mummilassa? Molemmat asuu keskustassa, joten ulkona käyminen on haastavaa ja autoja liikkuu paljon. Kainuun mummon luona ei ole leikkipuistoja lähellä ja hieman harmittaa, kun joutuu sisällä olemaan. Mutta sitten jos päästään perukkaan, kuten usein kevät-kesä-syksy niin silloin ulkona voi olla vapaasti, koska metsä ympärillä ja autojakaan ei mene paljon tiellä. Lisäksi sieltä löytyy miehen lapsuuden leikkimökki. Poika viihtyy siellä tosi hyvin.

Kuva: Pixbay
Äitini luona on leikkipuisto ihan lähellä ja vähän matkan päässä aidattu puisto. Itse tykkäsin tästä aidatusta puistosta ja poika ei olisi halunnut lähteä pois sieltä. Minun omat ukki ja mummoni asuvat myös keskustassa ja heillä on myös omakotitalo minun lapsuuden talon vieressä. Minusta tuntuu ihanalle käyttää lapsiani heidän luonaan, koska näämme todella harvoin. Myös palvelukodissa olen käyttänyt lapsiani katsomassa isomummoa, joka on huonossa kunnossa. Poika pelkäsi häntä, koska ei ole kokenut oikein tälläisiä tapauksia että ihminen on huonossa kunnossa. Tyttöhän ei vielä reagoi oikein mitenkään.

Sitten hieman ruokailusta. Virallista ruokailurytmiä ei ole missään näissä joka sinällään sekoittaa lasta, mutta ruoasta pakko mainita että aina on saanut syödyksi ihan urakalla. Ruoka on aina ollut hyvää ja terveellistä. Lapsen rytmi katoaa täysin reissuilla ja hieman se harmittaa. Hyävänä tässä on se, että itse saan lepotauon kun joku toinen katsoo lapsiani jonkun aikaa. Se pieni lepohetki tuntuu hyvälle ja sen voimin jatkaa taas lasten kanssa toimia. Vain yhdessä mummolassa on syöttötuoli.

Kuva: Pixbay
Leluja löytyy mummilasta ja ukkilasta, mutta parista mummilasta niitä ei löydy. Silloin joudumme kuljettamaan muutamaa lelua mukana, mutta onneksi lapsi pärjää vähällä. Matkalaukkuja tulee yleensä paljon matkaan, mutta jos olemme vain muutaman yön, niin silloin pyrin pakkaamaan minun ja lasten vaatteet/tavarat samaan laukkuun. Mukaan lähtee myös usein matkarattaat ja tietysti kertakäyttövaippoja kahdet eri koot.

Poika on jo niin iso, että osaa ikävöidä isovanhempiaan ja etenkin minun siskoani eli tätiään ja miehen veljeä eli setäänsä. Hän haluaa sanoa aina heipat ja sen jälkeen alkaa ikävän itku. Kovasti tahtoisi olla kokoajan heidän kanssaan, he ovat tulleet suureksi osaksi pojan elämää.

Isovanhemmat viettävät paljon aikaa lastenlasten kanssa ja opettavat heille paljon asioita. Isovanhemmat on ihana rikkaus!

Onko teillä lasten isovanhemmat elossa? Kuinka usein tapaatte?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...