keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Tytön synnytyskertomus

Tämä on erittäin pitkä teksti, joten varaudu siihen. 

Kuva otettu edellisenä päivänä synnytyksestä eli 39+3

Olin saanut aiemmin muistaakseni tiistaina kipeitä epäsäännöllisiä supistuksia, mutta ne menivät ohi panadolin voimin. Sitten oli taas jakso ilman supistuksia. Limatulppa oli irronnut aiemmin loppu viikosta. Keskiyöllä sunnuntaina otin tapani mukaan panadolin, jotta saisin yöni nukuttua. Minulla oli jo silloin tunne, että tämä yö ei ole normaali. Heräilin epäsäännöllisiin supistuksiin kokoyön ajan. Kävin vessassa vähän väliä. Yhdessä vaiheessa vessaan kävellessä joskus 5-6 aikoihin, tunsin kuinka minulla valahti housuun jotain todella paljon. Alushousut ihan märkänä, päättelin sen olevan lapsivettä. Menin suihkuun ja oleskelin siellä jonkin aikaa, supistukset eivät olleet edes kovia mutta tulivat 5 minuutin välein. Soitin synnärille ja kysyivät olivatko supistukset niin kipeitä, etten kestä enää olla kotona. Sanoin kyllä ja kerroin lapsivedestä ja supistusten välin. Käskivät lähteä tulemaan, jos en enää kestä ja kysyivät myös oliko streptokokki positiivinen.



Pitkään ajattelin siinä, että ei tämä varmaan mitään vielä ole ja käännyttävät takaisin. Tämä tulee varmaan kuten veljensä lasketusta seuraavana päivänä. Nythän oli vasta 39+4. Ja ukkini täytti vuosia, jonka sain tosiaan tietää matkalla synnärille. Joskus 6 aikoihin herätin miehen ja kerroin soittaneeni synnärille. Mies sanoi että herätänkö hänet tosiaan kuudelta aamulla ja joudutaan  lähtemään. Söin siinä supistusten lomassa aamupalan ja pakkailin loput tavarat. Jouduin myös pukemaan esikoiselle päälle ja kantamaan autoon tarvittavat. Soitin tutulle, että tuomme pojan sinne.



Joskus 7-8 aikaan pääsimme lähtemään ja veimme esikoisen tutulle hoitoon. Matkalla synnärille, tukiperheestä tulee viesti, että voisi käydä hakemassa pojan heille. Hieman huvitti, ettei tieto ollut saavuttanut heitä joten ilmoitin että poika on hänen tyttärensä luona ja me matkalla synnärille.
Matkan aikana juttelin whatsappissa perheeni kanssa ja aina katsotaan, että hätä on suuri ja kästetään ambulanssia soittamaan. Minulla kävi muutaman kerran tarve ponnistaa, mutta en voi ponnistaa jos en tiedä onko kaikki valmiina ponnistusta varten, enhän halua että mitään vahinkoa tapahtuisi.



Mies tapansa mukaan yritti taas vitsailla matkalla ja yhdessä vaiheessa onneksi sanoi, että joo hän on nyt hiljaa. Viimein meidän 100km matka oli ohi ja enää ainut asia olisi päästä synnärille sisälle. Olimme joskus 9 jälkeen synnärillä. Kävellessä jouduin pysähtymään kaksi kertaa kovien supistusten takia. Myös hississä pieni pähkinä, missä kerroksessa se synnäri olikaan (aina sama juttu, ei vaan muisteta missä oli mikäkin. Myöhemmin huomasin, että sehän lukeekin siinä hissin seinällä. Joskus katsonut ettei sitä näy siinä)



Kun päästiin synnärille, pääsin suoraan saliin ja kysyi onko vessahätä. Menin vessaan ja kysyi tuleeko lapsivettä vielä. Katsoin housuihin ja verta siellä ainakin oli hailakasti. Vaihdettiin synnytysvaatteet ja pääsin sängylle makaamaan. Otettiin käyrille ja seurattiin supistuksia. Olin päässyt huoneeseen, jossa oli käytössä ainut langaton seurantalaite. Joten en ollut kiinni missään laitteissa ja pääsin helposti liikkumaan.


Kellonajoista ei ole mitään muistikuvaa mitä mihinkin aikaan on tehty mutta kerron suunnilleen mitä tehtiin ja siitäkään ei ole täyttä varmuutta sanonko nämä järjestyksessä. Saliin mennessä olin n.7-8cm auki ja taas sain kuulla kuinka olin kestänyt todella pitkään kotona. Paikat olivat pehmeät ja kalvorakkula oli todella alhaalla. Lapsivesi oli siis hulahtanut yläkautta. Esikoisen aikaan olin 6cm auki eli jos yhtään pidempään olisin niin tämä olisi varmaan kotona tullut. En tiedä ehtisinkö edes synnärille, jos kolmas tulisi.


Sain maata sängyllä, join appelsiinimehua ja vettä. Olisin saanut syödä ruoan jos vauva olisi tullut ulos, mutta koska minulla oli nälkä sain onneksi syödä kiisselin helpottamaan nälkääni. Esikoisen aikaan en saanut juoda mitään, liekkö antibiootin takia? Streptokokki kun tällä kertaa oli negatiivinen. Siinä aika meni kun kätilö kävi vähän väliä katsomassa ja kysymässä vointia sekä miehen kanssa jutellessa. Tilannetta katsottiin mutta tuntui ettei se näytä muuttuvan. Lapsivesi päästettiin tulemaan ulos ja pääsin pallon päälle istumaan, jotta vauva alkaisi tulla alaspäin. Siinä istuesssa hulahti paljon vettä lisää, onneksi lattiakaivo oli sopivasti siinä alla. Minulle aina sanotaan, että lapsivettä on normaalisti ja tämä toinen kerta jo todistaa sen että sitä on aina enemmän kuin normaalisti. Kätilö kysyikin onko minulle sanottu, että lapsivettä olisi normaalia enemmän ja sanoin ei.



Sain kohdunkaulan puudutteen ja se helpotti ehkä olotilaa n.45min. Uudelleensynnyttäjälle kun ei aleta välttämättä laittamaan epiduraalia tai spinaalia. Esikoisen aikaan sain spinaalin ja olin varautunut että sellaisen saisin taas, mutta ylläri ei sitä laitettu. Puudutteen loputtua aloin taas tuntea supistusten voimistuvan, joten sain taas pian saman puudutteen.

Kätilö tarkisti monesti tilannetta, mutta reunat olivat kokoajan tiellä. Joten supistusten lomassa hän alkoi työntää reunoja vauvan yli samalla kun ponnistin, jotta päästäisiin tosi toimiin. Kätilön työaika meni yliajalle hieman synnytykseni takia vaikka vuoro olisi juuri vaihtunut klo.13 mutta hän näköjään päätti hoitaa synnytykseni loppuun.



Pian kun reunat oli saatu sain alkaa ponnistelemaan kunnolla. Kätilö kysyi haluanko pudendaalipuudutteen, jotta ponnistaminen ei satu niin paljon. Joten sain sen sitten. Ponnistelin pitkään ja siinä tuli hiki. Tyttö kun oli isompi kuin esikoinen, joten se vaati voimia. Kätilö puhui että vauvan täytyy tehdä sellainen koukkaus, että pääsee tulemaan. Ja toinen kätilö, puhui hengittämisestä kokoajan ja kuinka täytyy ottaa happea ja tehdä pitkä ponnistus, että vauva alkaa liikkumaan ulospäin. Kätilö hoki myös, että alkaisi se tyttö tulla jo ulos/ syntymään. Aiemmin oli katsottu että vauvan tarjonta on varmasti oikea.

Oli katsottu myös että alhaalla on tilaa tulla ja ettei se vaatisi välilihan leikkausta. Ilmeisesti he katsoivat tässä vaiheessa, että olin todella väsynyt ponnisteluun ja huomasivatkin että vauva tulee avosuisessa tarjonnassa eli nokka kohti häpyluuta. Joten päädyttiin leikkaamaan väliliha kelloympyrän mukaan 7 kohdalta. Jossain vaiheessa olin ennen tätä sanonut, että selkää särkee ja toinen kätilö oli sanonu joo-o. Lääkäri joka oli nämä puudutteet minulle laittanut auttoi synnyttämään vauvan ulos ja painoi ilmeisesti välilihaa alemmas, jotta saisi vauvan päästä kiinni. Ponnistelin loppu vaiheessa todella kovasti jotta vauva tulisi ulos. Jossain kohtaa aiemmin minulla alkoi tuntua, että olen unessa koska olin todella väsynyt ponnistamiseen.



Viimein lääkäri sai vedettyä vauvan ulos ja tunsin helpostusta. Vauva ei ollut napanuora kaulan ympärillä tai muutakaan pahaa, hän oli säikähtänyt hieman synnytystä koska oli syntynyt vääränlaisessa tarjonnassa. Hän sai hieman lisähappea. Pisteet olivat 8 ja 9. Sain hänet parin minuutin sisään suunnilleen syliini ja pääsin heti imettämään. Minulla oli heti suhde häneen ja hänen synnyttyä mitä nopeasti näin ennen hapensaantia, ajattelin heti että mikä hänen nimensä on. Hän vain näytti sen nimiseltä, mutta vielä mietinnässä silti nimi. Oksitosiinia minulle ei taidettu laittaa muuta kun siinä vaiheessa, että saatiin istukka tulemaan ulos. Ja katetri otettiinkin pois, joskus illasta ekana päivänä, jotta vauvan hoitaminen olisi helpompaa.

Mieskin oli heti mukana puhelemassa vauvalle ja itsekin olin ihan vauvakuplassa heti. Esikoisesta kun suhde alkoi kehittyä vasta kun hän oli 3kk ikäinen, syy varmaan juuri se etten saanut häntä heti rinnalle. Imetys alkoi heti sujumaan ja tyttö tajusi heti miten toimia. Samalla imettäessä, minut tikattiin sisältä ja ulkoa. Olin ilmeisesti menettänyt verta 201ml tai 205ml ja verta luovutetaan kuulema 500ml, joten tämä ei ollut edes paha menetys.



Vietimme siinä varpajaiset ja saimme aivan ihanan makuista mustikkapiirakkaa. Sain myös siinä ruoan syödä. Kahden tunnin ajan olimme salissa ja sitten meidän piti lähteä osastolle. Minun piti nousta ylös sängyssä mutta minusta se tuntui hankalalta, kuin minulla ei olisi vatsalihaksia olemassakaan. Kätilö sanoi, että nousehan nyt ylös kun ei sulle ole mitään tehty. Tämä kuulosti hieman inhottavalle, omaan korvaani. Pääsin ylös ja vauva meni vaunuihin, minun piti kävellä sinne ja työntää vaunuja. Esikoisen aikaan minut työnnettiin pyörätuolissa. Matkalla minulta kysyttiin mikä olo ja minua alkoi hieman pyörryttää. Kätilö käski pitää silmät auki ja hengittämään samalla tavalla kuin synnytyksen aikaan. Otin miehen käsivarresta kiinni, etten pyörtyisi.

Pääsimme osastolle ja menin makaamaan, jotta olo helpottaisi. Mies oli siinä varmaan kaksi tuntia ja sitten kun hän lähti, päätin samalla mennä suihkuun. Onneksi olotila oli siinä vaiheessa jo parempi. Vauva meni hoitajalle ja minä menin suihkuun. Suihkussa käyminen tuntui hieman vasta tikatussa välilihassa.



Olin osastolla yhteensä 3 päivää. Sinä aikana olin koko sen ajan yksin kuuden hengen huoneessa, yhdessä vaiheessa siellä kävi raskaana oleva nainen muutaman tunnin olemassa kun hänen vauvalta otettiin sydän ääniä. Sain olla kokoajan vauvan kanssa kahdestaan, hoitajat kävivät vain ilmoittamassa vuoronvaihtumisesta. Ekana iltana minulta kysyttiin osaanko nukkua vauva vieressä, ettei tarvitse öisin tulla herättämään että onhan vauva syönyt ja onneksi osaan nukkua vauva paidan sisällä. Ensimmäisenä yönä minua käytiin katsomassa, muut yöt sain olla ihan rauhassa. Päivät menivät nopeasti vauvaa imettäessä.


Mies tuli aamusta kun meillä oli lastenlääkärin tarkistus. Kävimme juuri silloin tutun kätilön kanssa läpi synnytykseni kulun, tämä kätilö oli hoitanut esikoiseni synnytyksen. Eipähän tietenkään minua muistaisi ulkoa ja en asiasta mitään sanonut. Mies myös huomautti, että onko keltaisuutta vauvalla. Päällepäin ei näkynyt. Pikamittari näytti arvoksi 188, päätimme ottaa verikokeen. Kätilö sai heidät tulemaan melko pian. Arvo verikokeessa oli 205. Ajattelin, että nyt joudutaan valoon. Mutta kätilö sanoi, että voimme seurata ylempää käyrää iän ja raskausviikkojen takia jossa arvo olisi korkeammalla. Lastenlääkäri arvioisi miten teemme ja joudutaanko illasta ottamaan uusi arvo.

Odottelimme lääkäriä ja minä sain ruoan, mutta minua jännitti miten käy joten ruoka ei oikein maistunut. Pian lääkäri tuli mukanaan kaksi opiskelijaa ja opiskelija katsoi suurimmaksi osaksi vauvan läpi. Lääkäri onneksi kotiutti meidät ja sanoi, että jos keltaisuutta tulee tai ei nouse syömään niin, ottaa yhteyttä osastolle. Kätilö sanoi että, te pääsette nyt kotiin joten voitte omassa tahdissa lähteä ja kysyi miltä nyt tuntuu kun pääsette kotiin, mies oli heti jes. Itse olin sanaton.


Imetin vauvan ja pääsimme lähtemään. Kauan puhumani Hesen pirtelön kävin myös ostamassa ja koko sen ajan olin, että vauva varmasti huutaa jo autossa. Mutta ei siellä se nukkui ja nukkui koko matkan kotiin. Esikoinen taas vaati syötön siinä välissä.

Meidän pieni prinsessa syntyi siis 28.5.2017 klo.14.03. 3820g ja 51cm sekä pää 35cm. Synnytyksen kestoksi oli merkitty n.10h (esikoinen n.15h) ja ponnistusvaihe oli kestänyt 1h 13min (esikoisen 45min) Jos aiemmin olisi huomattu väärä tarjonta ja tehty aiemmin välilihanleikkaus, olisi vauva ollut jo aiemmin ulkona. Ja taas tästä synnytyksestä sain kuulla kuinka olen rauhallinen, en tiedä mistä se tulee etten huuda tai muutakaan vaan kaikki etenee rauhalliseen tahtiin ja olen tyyni.

Tulen varmaan seuraavassa postauksessa kertomaan minkälainen luonne hän tällä hetkellä on ja hieman kuulumisia tällä hetkellä 10 päivän ikäisestä vauvasta. Sekä sisarusten suhteesta toisiinsa ja ensikohtaamisesta sekä myös omasta palautumisestani.

Kiitos kätilöt ja lääkäri sekä hoitajat ja etenkin miehelle kiitos kuvista <3
Kiitos myös tukiperheelle ja hänen tyttären perheelle esikoisen hoidosta<3



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...