keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Tyttö kuukauden ikäinen


Meidän tyttö täytti tänään kuukauden ja samalla meillä oli neuvolakäynti samalle päivälle. Painoa oli tullut kivasti, 4380g (syntymäpaino 3820g) ja pituudessa oli otettu kunnon spurtti 54,6cm (synt.51cm) sekä päänympärys 36,9cm (synt.35cm)

D-vitamiini aloitettiin kahden viikon iässä Minisunilla, mutta kuten esikoisenkaan niin tytönkään maha ei tätä kestänyt. Joten vaihdoin Rela maitohappo + D-vitamiineihin, kuten esikoisella. Tänään otettiin eka kerran 3 tippaa ja max. 5 tippaa/pv. Tyttö on jäntevä ja todella rauhallinen tapaus. Eikä hötkyile turhista, huutaa vain nälkää ja väsymystä. Vain pari kertaa on yöstä huudettu maha kipuja. Jos tyttö on terve lääkärin tarkastuksessa saa hän rotarokotteen ja epäilen, että hänelle tulee maha siitä sekaisin kuten esikoiselle.


Tyttö on saanut minulta lempinimen hätähousu, koska hätäilee paljon maidon tulon kanssa. Jos sitä ei tule heti alkaa huuto tai jos siitä nännistä ei saa kiinni. Välillä ottaa kiinni nännistä ja pudottaa sen pois suusta ja kohta taas huudetaan sen perään. Kerran on lutkuttanut nänniä suussa vaikka joi tissin tyhjäksi, vähän kuin tutti turvana. Tuttia tosin tyttö ei huoli, kuten veljensä aikaan sen kyllä mielellään otti suuhunsa. Toki se helpottaisi asioita, kun se toisi turvaa välillä. Toisaalta se taas helpottaa ettei tarvitse vierottaa siitä.

Ekat pumppaukset sähköisellä.
Tyttö on luonteeltaan siis vaativa, rauhallinen. Meillä ollaan oltu nyt kuukausi täysimetyksellä ja pumppaan maitoa paljon pulloon sekä pakkaseen. Esikoista imetin vain kuukauden ja tässä olisi tavoitteena saavuttaa 6kk imetys, sen kun olen saavuttanut ajattelin tilata äidinmaidosta tehdyn korun. Vielä olisi siis edessä 5kk imetystä, saa nähdä saavutanko sitä. Olisi myös ihanaa taapero imettää, totta kai toiveet ovat korkeat imetyksen kestosta ja vaikka rinnalle sekä pullolle on raivottu sekä mielessäni käynyt monesti tunkea korviketta tytölle. Olen vain aina päässyt yli niistä ja porskuttanut eteenpäin täysillä.
Melkein 4 täyttä pulloa maitoa pumpattuna.
Tyttö on alkanut valvoa pidempiä aikoja, pisimpään noin tunnin. Alkanut seurailla katseellaan ja pienesti jo jokeltaa omia sanojaan. Meillä syödään suunnilleen 30min-3h välein. Yöllä toki nukutaan 3h pätkiä ja itse tunnen olevani virkeä verrattuna esikoiseen, jolloin öisin syötiin 1h välein.


Alussa meillä oli käytössä kertakäyttövaipat, mutta pian päätin alkaa kokeilla kestoja. Tällä hetkellä niiden käyttö on mennyt hyvin ja niitä saa olla pesemässä mutta ne säästävät rahaa. Joskus tosin pisut pääsevät valskaamaan, mutta suurimmalti osin käyttö on ollut toimivaa. Esikoisen aikaan niitä oli aivan liian vähän ja pakko myöntää että äp-kestot ovat parhaita mitä olen kokeillut verrattuna esikoisen aikaisiin kestoihin.

Tytöllä oli myös pian kotiin pääsyn jälkeen silmätulehdus oikeassa silmässä, mutta sain hoidettua sen äidinmaidon tipoilla ja lämpimällä vedellä sekä pumpulilla. Se uusiutui pari kertaa, mutta lähti pois. Veikkaan näiksi kerroiksi kyynelkanavan ahtautta. Tytöllä on myös ollut kuiva iho syntymästä asti, joten sitä on rasvailtu. Myös yhdessä vaiheessa ilmestyi ärhäkän punaisia näppyjä leuan alle ja rinnan yläpuolelle, tämäkin saatiin rasvauksella pois. Itikat ovat myös päässeet iholle, joten niitäkin ollaan päästy rasvailemaan.

Jos teille tulee jotain kysyttävää tytöstä, niin kyselkää ihmeessä vastailen mielelläni tai jos teille tulee mieleen jokin postaus mistä kirjoittaisin. :)

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Meidän juhannus ja kuulumisia

Tiistaina kävimme hakemassa siskoni meille ja hän on meillä suunnilleen kaksi viikkoa. 1.7 lähdemme kohti Iisalmea äitini luokse yöksi ja siskoni jää sinne. 2.7 on serkkuni rippijuhlat Kiuruvedellä, joten suuntaamme sinne. Kävimme tällä viikolla yksipäivä kaupassa, Kaesan leipomolla ja kirppiksellä. Oli ihanaa päästä kävelemään kaupungilla, normaalisti kun menemme autolla joka paikkaan. Kirppikseltä löysin tytölle kesähattuja ja muutamat ison tytön housut valmiiksi sekä molemmille sukkia. Tavoitteeni on tänä kesänä päästä edestakaisin kodista kaupungille ja myös kokeilla keskustassa geokätköilyä. Eilen grillasimme makkaraa ja paistoimme vaahtokarkkeja, inhottavaa vaan kun seurana oli muutama tuhat hyttystä.

Minulla oli pieni kriisi löytää imetysmekko juhliin. Samaa mekkoa tulen käyttämään kastajaisissakin. Mekko oli loppu mammas.fi, koska se näytti olevan todella suosittu ja itsekin linkkailin sitä vauvaryhmässä. Katselin läpi monia sivuja etsien haalean pinkkiä tai beigeä mekkoa, koska en halunnut valkeata kun esikoisen aikaan minulla oli normaali valkea mekko (koska en imettänyt, kuin kuukauden). En löytänyt muuta kivaa kuin juuri sen joka oli loppunut. Onneksi löysin mekon muualta ja odotan, että se tulisi postista ja ehtisi rippijuhliin. Ongelmana on vielä se, että käytänkö mustia balleriinoja vai olenko lenkkareilla. Toisaalta helpompi olla lenkkareilla kuin kärsiä juhlakengissä. Mekosta tulette näkemään kuvia myöhemmin.


Juhannusaattona kävimme siskoni, pojan ja tytön kanssa tukiperheen luona syömässä rannalla. Siellä on aivan ihanat näköalat järvelle ja viime vuonna rakennettu rantasauna. Ruoka oli oikein hyvää ja oli mukava nauttia maisemista. Omana haaveena on ollut aina omakotitalo ja miehen haaveena on että järvi olisi siinä takapihalla. Ehkä meillekin joskus löytyy tämä unelmien koti. Itse tahtoisin valmistalon. Meillä tosin monta vuotta siihen, että saamme edes omaa kotia. Emme myöskään tahdo mitään vuokratonttia vaan täysin oman.


Ensiviikolla tyttö on jo kuukauden vanha ja tulen kirjoittamaan siitä postauksen. Samalla voisin kertoa pienesti palautumisestani. Esittelen myös tytön vaatteet millä hän menee rippijuhliin ja tämä reissu tulee olemaan tytön pisin tällä hetkellä sekä eka kunnon reissu. Aiempi reissu on ollut vain siskoni hakeminen Kajaanista. Tyttö kävi myös eka kertaa monessa kaupassa tällä viikolla ja se meni hyvin. Myös julki-imetys tsekattu ja se ei tuntunut yhtään missään vaikka jännitinkin sitä, lapsi syö siellä missä on nälkä. Eka imetys ja vaipan vaihto toki tapahtui neuvolassa. Imetin kesken kävelymatkan tiellä, lisäksi kirppiksen käytävällä ja kerrostalon pihalla.


Täällä olisi ollut kokko mutta me ei käyty katsomassa sitä, enkä kyllä edes muista missäpäin se olisi ollut. Toki olisi ollut ihana käydä katsomassa kokkoa, lapsuuden muistojen tullessa pintaan. Ehkä joku vuosi vielä. Tekisi niin mieli kirjoittaa lisää asioita ajatuksistani liittyen pojan harrastuksiin jne... Mutta taidan tehdä siitä oman postauksensa.



Minkälainen juhannus teillä oli? Kävittekö katsomassa kokkoa? 


lauantai 24. kesäkuuta 2017

Lapsilisät mihin ne käytetään?

Nyt on ollut monessa blogissa aiheena lapsilisät, joten itsekin ajattelin kertoa mihin meidän perheessä lapsilisät käytetään. Lisäksi pahoittelut pitkästä blogi tauosta, ajatuksena on ollut kirjoittaa mutta aika ei vaan ole antanut tehdä sitä. Onhan perheessä tapahtunut muutos, joka laittaa asiat uuteen järjestykseen. Minulla onkin postausideoita mutta ongelma on vain aika.
Kuva: Pixbay
Äiti yleensä saa tilillensä lapsilisät. Itse tahtoisin niiden siirtyvän jokaisen lapsen tilille automaattisesti Kelasta, mutta se siirtyy vain sille yhdelle tilille. Joten olen tehnyt lapsilisät nimisen tilin, josta sen voi jakaa sitten lapsille sen pohjalta mitä ostosten/laskujen jälkeen jää.

Monet laittavat lapsilisän pesämunaksi lapselle. Itsekin laittaisin, jos siihen olisi mahdollisuus. Meillä lapsilisät menevät kaikkeen lapsen tarpeeseen. Vaipat, vaatteet (uudet ja kirppis) ja apteekkituotteet sekä lapsen harrastukset/vapaa-aika ja myös ruokaan. Raha menee myös joskus osittain pienellä summalla bensaan, koska lapsi käy hoidossa ja täytyy ajaa kauppaan sekä tapaamisiin ja harrastuksiin, tms...

Kuva: Pixbay
Suurimman päätöksen lapsilisän käytöstä teen perheessä siis minä. Lapsilisän käyttötili on vain minun käytössäni tällä hetkellä, mutta toisella vanhemmalla on oikeudet lapsen tiliin. Tytöllä ei ole vielä tiliä, mutta hän saa sellaisen kunhan nimen on saanut.

Lapsilisät tulevat ja menevät. Joskus jää pieni summa jonka laitan lapsen tilille säästöön ja se joko käytetään johonkin tarvittaessa tai se alkaa pikku hiljaa pienistä säästöistä nousemaan pesämunaksi lapselle. Tai rahaa voisi säästää ja joskus lapsi pääsisi vaikka ulkomailla käymään tai vaikka jossain matkalla Suomen sisällä. Myös olisi kiva päästä käyttämään lapsia jossain sisäleikkipuistossa kuluttamassa energiaa.


Mihin teillä käytetään lapsilisät? Menevätkö ne säästöön vai ihan tarpeeseen?

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Testissä NOM NOM + voita 10 000€


Sain Lejos Oy:ltä testaukseen NOM NOM hedelmäkuutioita. Törmäsin tähän tuotteeseen eka kerran Youtubettajan videon kautta ja kiinnostuin maistelemaan näitä.



Makuja löytyy kahdenlaista omena, vadelma, mansikka sekä eksoottiset hedelmät. Meidän perheen lemppari on ehdottomasti tämä ensimmäinen. Näitä kuutioita voi käyttää sokerin sijasta vaikka marjojen kanssa, se tuo kivasti makua niihin. Vaihtoehtoja on varmasti monia mihin näitä voisi laittaa sekaan. Nämä maistuvat ihanan pehmeiltä ja todellakin hedelmäiseltä ja marjaiselta. Eivätkä nämä juutu hampaisiin kiinni, kuten jotkut karkit.


Kuutiot käyvät hyvin pieneksi naposteluksi kaiken herkun tilalle. Lenkillä ollessa näitä voi napsia pieneksi energiaksi ja mukavasti automatkoille taaperolle sekä vanhemmille syötäväksi. Vegaaneille sopiva ja löytyy pähkinöiden vierestä kaupoista tai karkkihyllyltä. Kuutio on vähän kuin karkki mutta aidoista hedelmistä tehty. Suosittelen maistamaan!

Mitä tekisit jos voittaisit 10 000€? Järjestäisitkö juhlat vai lähtisitkö ulkomaille? Itse maksaisin opintolainan pois ja säästäisin loput. 
Nyt sinulla on mahdollisuus voittaa tämä summa omaksesi seuraa vain kilpailuohjeita.

Kuinka osallistua 10K€ kisaan?
Tästä kilpailun sivuille
  1. Kerää vähintää kolmen hengen ryhmä.
  2. Vakuuttakaa äänestäjät siitä, että teidän ideanne on paras.
  3. Innostakaa ihmiset äänestämään ideaanne, sillä eniten ääniä saanut voittaa 10 000€
Kiitos tästä yhteistyöstä Lejos Oy

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Tytön synnytyskertomus

Tämä on erittäin pitkä teksti, joten varaudu siihen. 

Kuva otettu edellisenä päivänä synnytyksestä eli 39+3

Olin saanut aiemmin muistaakseni tiistaina kipeitä epäsäännöllisiä supistuksia, mutta ne menivät ohi panadolin voimin. Sitten oli taas jakso ilman supistuksia. Limatulppa oli irronnut aiemmin loppu viikosta. Keskiyöllä sunnuntaina otin tapani mukaan panadolin, jotta saisin yöni nukuttua. Minulla oli jo silloin tunne, että tämä yö ei ole normaali. Heräilin epäsäännöllisiin supistuksiin kokoyön ajan. Kävin vessassa vähän väliä. Yhdessä vaiheessa vessaan kävellessä joskus 5-6 aikoihin, tunsin kuinka minulla valahti housuun jotain todella paljon. Alushousut ihan märkänä, päättelin sen olevan lapsivettä. Menin suihkuun ja oleskelin siellä jonkin aikaa, supistukset eivät olleet edes kovia mutta tulivat 5 minuutin välein. Soitin synnärille ja kysyivät olivatko supistukset niin kipeitä, etten kestä enää olla kotona. Sanoin kyllä ja kerroin lapsivedestä ja supistusten välin. Käskivät lähteä tulemaan, jos en enää kestä ja kysyivät myös oliko streptokokki positiivinen.



Pitkään ajattelin siinä, että ei tämä varmaan mitään vielä ole ja käännyttävät takaisin. Tämä tulee varmaan kuten veljensä lasketusta seuraavana päivänä. Nythän oli vasta 39+4. Ja ukkini täytti vuosia, jonka sain tosiaan tietää matkalla synnärille. Joskus 6 aikoihin herätin miehen ja kerroin soittaneeni synnärille. Mies sanoi että herätänkö hänet tosiaan kuudelta aamulla ja joudutaan  lähtemään. Söin siinä supistusten lomassa aamupalan ja pakkailin loput tavarat. Jouduin myös pukemaan esikoiselle päälle ja kantamaan autoon tarvittavat. Soitin tutulle, että tuomme pojan sinne.



Joskus 7-8 aikaan pääsimme lähtemään ja veimme esikoisen tutulle hoitoon. Matkalla synnärille, tukiperheestä tulee viesti, että voisi käydä hakemassa pojan heille. Hieman huvitti, ettei tieto ollut saavuttanut heitä joten ilmoitin että poika on hänen tyttärensä luona ja me matkalla synnärille.
Matkan aikana juttelin whatsappissa perheeni kanssa ja aina katsotaan, että hätä on suuri ja kästetään ambulanssia soittamaan. Minulla kävi muutaman kerran tarve ponnistaa, mutta en voi ponnistaa jos en tiedä onko kaikki valmiina ponnistusta varten, enhän halua että mitään vahinkoa tapahtuisi.



Mies tapansa mukaan yritti taas vitsailla matkalla ja yhdessä vaiheessa onneksi sanoi, että joo hän on nyt hiljaa. Viimein meidän 100km matka oli ohi ja enää ainut asia olisi päästä synnärille sisälle. Olimme joskus 9 jälkeen synnärillä. Kävellessä jouduin pysähtymään kaksi kertaa kovien supistusten takia. Myös hississä pieni pähkinä, missä kerroksessa se synnäri olikaan (aina sama juttu, ei vaan muisteta missä oli mikäkin. Myöhemmin huomasin, että sehän lukeekin siinä hissin seinällä. Joskus katsonut ettei sitä näy siinä)



Kun päästiin synnärille, pääsin suoraan saliin ja kysyi onko vessahätä. Menin vessaan ja kysyi tuleeko lapsivettä vielä. Katsoin housuihin ja verta siellä ainakin oli hailakasti. Vaihdettiin synnytysvaatteet ja pääsin sängylle makaamaan. Otettiin käyrille ja seurattiin supistuksia. Olin päässyt huoneeseen, jossa oli käytössä ainut langaton seurantalaite. Joten en ollut kiinni missään laitteissa ja pääsin helposti liikkumaan.


Kellonajoista ei ole mitään muistikuvaa mitä mihinkin aikaan on tehty mutta kerron suunnilleen mitä tehtiin ja siitäkään ei ole täyttä varmuutta sanonko nämä järjestyksessä. Saliin mennessä olin n.7-8cm auki ja taas sain kuulla kuinka olin kestänyt todella pitkään kotona. Paikat olivat pehmeät ja kalvorakkula oli todella alhaalla. Lapsivesi oli siis hulahtanut yläkautta. Esikoisen aikaan olin 6cm auki eli jos yhtään pidempään olisin niin tämä olisi varmaan kotona tullut. En tiedä ehtisinkö edes synnärille, jos kolmas tulisi.


Sain maata sängyllä, join appelsiinimehua ja vettä. Olisin saanut syödä ruoan jos vauva olisi tullut ulos, mutta koska minulla oli nälkä sain onneksi syödä kiisselin helpottamaan nälkääni. Esikoisen aikaan en saanut juoda mitään, liekkö antibiootin takia? Streptokokki kun tällä kertaa oli negatiivinen. Siinä aika meni kun kätilö kävi vähän väliä katsomassa ja kysymässä vointia sekä miehen kanssa jutellessa. Tilannetta katsottiin mutta tuntui ettei se näytä muuttuvan. Lapsivesi päästettiin tulemaan ulos ja pääsin pallon päälle istumaan, jotta vauva alkaisi tulla alaspäin. Siinä istuesssa hulahti paljon vettä lisää, onneksi lattiakaivo oli sopivasti siinä alla. Minulle aina sanotaan, että lapsivettä on normaalisti ja tämä toinen kerta jo todistaa sen että sitä on aina enemmän kuin normaalisti. Kätilö kysyikin onko minulle sanottu, että lapsivettä olisi normaalia enemmän ja sanoin ei.



Sain kohdunkaulan puudutteen ja se helpotti ehkä olotilaa n.45min. Uudelleensynnyttäjälle kun ei aleta välttämättä laittamaan epiduraalia tai spinaalia. Esikoisen aikaan sain spinaalin ja olin varautunut että sellaisen saisin taas, mutta ylläri ei sitä laitettu. Puudutteen loputtua aloin taas tuntea supistusten voimistuvan, joten sain taas pian saman puudutteen.

Kätilö tarkisti monesti tilannetta, mutta reunat olivat kokoajan tiellä. Joten supistusten lomassa hän alkoi työntää reunoja vauvan yli samalla kun ponnistin, jotta päästäisiin tosi toimiin. Kätilön työaika meni yliajalle hieman synnytykseni takia vaikka vuoro olisi juuri vaihtunut klo.13 mutta hän näköjään päätti hoitaa synnytykseni loppuun.



Pian kun reunat oli saatu sain alkaa ponnistelemaan kunnolla. Kätilö kysyi haluanko pudendaalipuudutteen, jotta ponnistaminen ei satu niin paljon. Joten sain sen sitten. Ponnistelin pitkään ja siinä tuli hiki. Tyttö kun oli isompi kuin esikoinen, joten se vaati voimia. Kätilö puhui että vauvan täytyy tehdä sellainen koukkaus, että pääsee tulemaan. Ja toinen kätilö, puhui hengittämisestä kokoajan ja kuinka täytyy ottaa happea ja tehdä pitkä ponnistus, että vauva alkaa liikkumaan ulospäin. Kätilö hoki myös, että alkaisi se tyttö tulla jo ulos/ syntymään. Aiemmin oli katsottu että vauvan tarjonta on varmasti oikea.

Oli katsottu myös että alhaalla on tilaa tulla ja ettei se vaatisi välilihan leikkausta. Ilmeisesti he katsoivat tässä vaiheessa, että olin todella väsynyt ponnisteluun ja huomasivatkin että vauva tulee avosuisessa tarjonnassa eli nokka kohti häpyluuta. Joten päädyttiin leikkaamaan väliliha kelloympyrän mukaan 7 kohdalta. Jossain vaiheessa olin ennen tätä sanonut, että selkää särkee ja toinen kätilö oli sanonu joo-o. Lääkäri joka oli nämä puudutteet minulle laittanut auttoi synnyttämään vauvan ulos ja painoi ilmeisesti välilihaa alemmas, jotta saisi vauvan päästä kiinni. Ponnistelin loppu vaiheessa todella kovasti jotta vauva tulisi ulos. Jossain kohtaa aiemmin minulla alkoi tuntua, että olen unessa koska olin todella väsynyt ponnistamiseen.



Viimein lääkäri sai vedettyä vauvan ulos ja tunsin helpostusta. Vauva ei ollut napanuora kaulan ympärillä tai muutakaan pahaa, hän oli säikähtänyt hieman synnytystä koska oli syntynyt vääränlaisessa tarjonnassa. Hän sai hieman lisähappea. Pisteet olivat 8 ja 9. Sain hänet parin minuutin sisään suunnilleen syliini ja pääsin heti imettämään. Minulla oli heti suhde häneen ja hänen synnyttyä mitä nopeasti näin ennen hapensaantia, ajattelin heti että mikä hänen nimensä on. Hän vain näytti sen nimiseltä, mutta vielä mietinnässä silti nimi. Oksitosiinia minulle ei taidettu laittaa muuta kun siinä vaiheessa, että saatiin istukka tulemaan ulos. Ja katetri otettiinkin pois, joskus illasta ekana päivänä, jotta vauvan hoitaminen olisi helpompaa.

Mieskin oli heti mukana puhelemassa vauvalle ja itsekin olin ihan vauvakuplassa heti. Esikoisesta kun suhde alkoi kehittyä vasta kun hän oli 3kk ikäinen, syy varmaan juuri se etten saanut häntä heti rinnalle. Imetys alkoi heti sujumaan ja tyttö tajusi heti miten toimia. Samalla imettäessä, minut tikattiin sisältä ja ulkoa. Olin ilmeisesti menettänyt verta 201ml tai 205ml ja verta luovutetaan kuulema 500ml, joten tämä ei ollut edes paha menetys.



Vietimme siinä varpajaiset ja saimme aivan ihanan makuista mustikkapiirakkaa. Sain myös siinä ruoan syödä. Kahden tunnin ajan olimme salissa ja sitten meidän piti lähteä osastolle. Minun piti nousta ylös sängyssä mutta minusta se tuntui hankalalta, kuin minulla ei olisi vatsalihaksia olemassakaan. Kätilö sanoi, että nousehan nyt ylös kun ei sulle ole mitään tehty. Tämä kuulosti hieman inhottavalle, omaan korvaani. Pääsin ylös ja vauva meni vaunuihin, minun piti kävellä sinne ja työntää vaunuja. Esikoisen aikaan minut työnnettiin pyörätuolissa. Matkalla minulta kysyttiin mikä olo ja minua alkoi hieman pyörryttää. Kätilö käski pitää silmät auki ja hengittämään samalla tavalla kuin synnytyksen aikaan. Otin miehen käsivarresta kiinni, etten pyörtyisi.

Pääsimme osastolle ja menin makaamaan, jotta olo helpottaisi. Mies oli siinä varmaan kaksi tuntia ja sitten kun hän lähti, päätin samalla mennä suihkuun. Onneksi olotila oli siinä vaiheessa jo parempi. Vauva meni hoitajalle ja minä menin suihkuun. Suihkussa käyminen tuntui hieman vasta tikatussa välilihassa.



Olin osastolla yhteensä 3 päivää. Sinä aikana olin koko sen ajan yksin kuuden hengen huoneessa, yhdessä vaiheessa siellä kävi raskaana oleva nainen muutaman tunnin olemassa kun hänen vauvalta otettiin sydän ääniä. Sain olla kokoajan vauvan kanssa kahdestaan, hoitajat kävivät vain ilmoittamassa vuoronvaihtumisesta. Ekana iltana minulta kysyttiin osaanko nukkua vauva vieressä, ettei tarvitse öisin tulla herättämään että onhan vauva syönyt ja onneksi osaan nukkua vauva paidan sisällä. Ensimmäisenä yönä minua käytiin katsomassa, muut yöt sain olla ihan rauhassa. Päivät menivät nopeasti vauvaa imettäessä.


Mies tuli aamusta kun meillä oli lastenlääkärin tarkistus. Kävimme juuri silloin tutun kätilön kanssa läpi synnytykseni kulun, tämä kätilö oli hoitanut esikoiseni synnytyksen. Eipähän tietenkään minua muistaisi ulkoa ja en asiasta mitään sanonut. Mies myös huomautti, että onko keltaisuutta vauvalla. Päällepäin ei näkynyt. Pikamittari näytti arvoksi 188, päätimme ottaa verikokeen. Kätilö sai heidät tulemaan melko pian. Arvo verikokeessa oli 205. Ajattelin, että nyt joudutaan valoon. Mutta kätilö sanoi, että voimme seurata ylempää käyrää iän ja raskausviikkojen takia jossa arvo olisi korkeammalla. Lastenlääkäri arvioisi miten teemme ja joudutaanko illasta ottamaan uusi arvo.

Odottelimme lääkäriä ja minä sain ruoan, mutta minua jännitti miten käy joten ruoka ei oikein maistunut. Pian lääkäri tuli mukanaan kaksi opiskelijaa ja opiskelija katsoi suurimmaksi osaksi vauvan läpi. Lääkäri onneksi kotiutti meidät ja sanoi, että jos keltaisuutta tulee tai ei nouse syömään niin, ottaa yhteyttä osastolle. Kätilö sanoi että, te pääsette nyt kotiin joten voitte omassa tahdissa lähteä ja kysyi miltä nyt tuntuu kun pääsette kotiin, mies oli heti jes. Itse olin sanaton.


Imetin vauvan ja pääsimme lähtemään. Kauan puhumani Hesen pirtelön kävin myös ostamassa ja koko sen ajan olin, että vauva varmasti huutaa jo autossa. Mutta ei siellä se nukkui ja nukkui koko matkan kotiin. Esikoinen taas vaati syötön siinä välissä.

Meidän pieni prinsessa syntyi siis 28.5.2017 klo.14.03. 3820g ja 51cm sekä pää 35cm. Synnytyksen kestoksi oli merkitty n.10h (esikoinen n.15h) ja ponnistusvaihe oli kestänyt 1h 13min (esikoisen 45min) Jos aiemmin olisi huomattu väärä tarjonta ja tehty aiemmin välilihanleikkaus, olisi vauva ollut jo aiemmin ulkona. Ja taas tästä synnytyksestä sain kuulla kuinka olen rauhallinen, en tiedä mistä se tulee etten huuda tai muutakaan vaan kaikki etenee rauhalliseen tahtiin ja olen tyyni.

Tulen varmaan seuraavassa postauksessa kertomaan minkälainen luonne hän tällä hetkellä on ja hieman kuulumisia tällä hetkellä 10 päivän ikäisestä vauvasta. Sekä sisarusten suhteesta toisiinsa ja ensikohtaamisesta sekä myös omasta palautumisestani.

Kiitos kätilöt ja lääkäri sekä hoitajat ja etenkin miehelle kiitos kuvista <3
Kiitos myös tukiperheelle ja hänen tyttären perheelle esikoisen hoidosta<3



perjantai 2. kesäkuuta 2017

Hän on täällä

Joku on ehkä huomannut blogin hiljaisuuden, syy on pieni neiti joka syntyi 28.toukokuuta. Syntymäpäivä on sama kuin ukillani, jonka sain tietää matkalla synnärille. Tulen kertomaan synnytyskertomusta kunhan vain jaksan ja alan palautua synnytyksestä.

Tämä neiti painoi syntyessään 3820g, 51cm pitkä ja päänympärys 35cm . Sentin pidempi veljeään ja myös huomattavasti painavampi (esikoinen 3440g). Pisteet 8 ja 9. Vaikka neiti näyttääkin pieneltä, on hurja ajatella että hän on syntyessään niin iso.

Enempää ilmoituksesta kirjoittamatta, kuvat puhukoon puolestaan. Tälläkin kertaa pienellä on ihana pellavansilkkinen tumma tukka, kuten esikoisella. Kotiin pääsimme vauvan ollessa 3 vuorokauden ikäinen.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...